Encanto - RUNOJA
0

RUNOJA

Luis Fiestas
POEMA (RUNO) JOUSIKVARTETILLE JA RUNONLAUSUJALLE

I Olen unesi, rakkaani,
tuuli hartioillani
tulen laulamaan sinulle.

II Ajasta etäällä
nukut, rakkaani.
Uinut sylissä
Kaikkeuden

III Uneksi kansojen juhla,
uneksi tanssi ja ilo,
juokse, nauti, naura,
laula elämän laulu.

IV Voi yksinäisyyttä!
Voi etäisyyttä!
Voi sieluni kaukana minusta!

Kuin tähti loistan
taivaankannella,
etkä sinä tunnista minua.
Laulan korvaasi,
etkä minua kuule.

Voi yksinäisyyttä!
Voi etäisyyttä!
Voi sieluni kaukana minusta!

V Kuinka voisin kuvailla
huuliasi,
hymyileviä silmiäsi?
Kuinka voisin kuvailla kauneuttasi?
Olet kuin lempeä uni
kuin vesi autiomassa.

Miten?

Sillä olen hukannut sanat
ja puhe ei ole puhetta,
se on puhutun peilikuva,
ja sanani ja ajatukseni
ovat muuttunet unikuvaksi.

Hajotkoon sieluni yksinäisessä tanssissa,
ja sitten syntyköön uudelleen!!

Sillä olen hukannut sanat
ja puhe ei ole puhetta,
se on vain  puhutun peilikuva…

VI Nuku,
uneksi, rakkaani,
viattomana, kauniina.
Huomenna et enää muista
suudelmani kosketusta.

Kun näet tähdet ja kuun,
voit ehkä nähdä minut siellä.
Kun näet valtameren ja autiomaan
voit siellä nähdä minutkin.

Nuku, rakkaani,
viattomana, kauniina.
Vaikka sinua rakastan,
en voi jäädä.

*****

Luis Fiestasin sävelmaalailua Arturo Corcueran runoihin
NOÉ DELIRANTE (SEKAVA NOOA)

I. ELÄINSATU: SUPER-MIKKIHIIRI, HÄMÄRÄ CIA-AGENTTI
Mikki,
super, naimaikäinen, vilpitön
ja kauko-ohjaimella ohjattava pyörivä hiiri,
digitalisoitu kyberneettinen,
jolla on helikopterin hopeanväriset siivet.

Kasettinauha ja taikasilmä jetin ohjaamossa,
kaapeissa, puhelimissa,
kameralla, Mikki,
piileskellen laatikossa,
suurennuslasin kanssa katossa.

Tässä hiiressä, mihau! mihau!
on koira haudattuna.

II. SATU KOTKASTA JA SEN YKSI TUHANSISTA NAAMIOISTA
Myrkyttäjä,
ahdistelija ja murhaaja,
nokallaan ja kynsillään poraa Maapallon uumenia.

Saadakseen vankinsa
sulattaakseen saaliinsa,
kotka on olevinaan
Kultamunahanhi.

III. SATU VARIKSENPELÄTTIMESTÄ
Kuinka
itkeekään hiljaisuudessa variksenpelätin
val
kei
ta
lin
nun
maa
laa
mia
kyyneleitä!

IV. SATU HAARAPÄÄSKYSTÄ JA TUHATJALKAISESTA
Hitaan talven aikana
tai valkeana kesänä,
herra tuhatjalkainen
on kaiken aikaa alakuloinen ja lohduton.

Eräänä päivänä
haarapääsky
vollotti katolla
nähdessään tiellä
niin paljon paljaita jalkoja.

V. SATU KOVAKUORIAISESTA
Heinäsirkat pakenevat.
Hämähäkit keskeyttävät
pienet puuhansa pajassa.

Kaskaat vaikenevat
sen varjon säteilyssä.
Saastunut porvaristo,
kovakuoripihi,
kovakuoripaha,
kuljettaa maailmaa käsissään,
herra kovakuoriainen.
 

VI. HYTTYSEN ELÄMÄKERRALLINEN SATU.
Yökyöpeli ja kiemurtelija,
kuoleman symboli,
raahaa huonoa mainetta
ympäri maakuntaa.

Kyltymättömän janonsa ja
punaisen vuokran tähden:
harvainvallan haamu.

Ei elä käsiensä työstä,
vihainen ja isonokkainen,
siemaillen toiselle kuuluvaa verta
hautajaishyttynen.

VII. TYÖLÄISHÄMÄHÄKIN SATU
Mitä nöyrin,
ilman puikkoja,
ilman työpajaa,
neuloo,
kutoo,
alipalkattu hämähäkki.

Se on osa seinää
kunnes saapuu
miekka.

VIII. TOVERI MEHILÄISEN SATU
Auttavaisena,
kukkia maistellessasi,
karkotat
katkeran elämän, toveri mehiläinen.

Syvä rakkautesi
voittaa sinut.

Osallistun,
työläinen,
unelmaasi,
vaivannäköösi maailman sulostut tamiseksi.

IX. KITARAN TAIKASATU
Esi-isiensä sylissä
ei kaipaa oksia eikä höyhentä
tarvitsee vain käsiparin.

Lintu
joka muuttuu puuksi
pesänsä nostamiseksi.

Puu
josta tulee lintu
ensi äänen soidessa

X. PUISTA JA JUNISTA
1. Laukkaava hevonen
on hitaampi kuin puu
liikkuvasta junasta katsottuna.
2. Puut ja junat
eivät koskaan pääse yhteisymmärrykseen:
kun juna menee kaupunkiin,
puut ovat paluumatkalla.

XI. VESISTÄ JA SATEENVAR- JOSTA
(pieni vedenpaisumus)
Jos sipuli matkisi pilven tapaa sataa,
se pakottaisi minut
ostamaan sateenvarjon.

(ehdonalainen vapaus)
Kun sataa
pysymme kaikki häkitettyinä.
Eikö edes sateenvarjo
voi meitä vapauttaa?

XII. TAIVAS JA JOKI
(sade)
Taivaan korkeuksille
on joki syvyytensä velkaa.

(kohtalo)
Taivas ja joki
kulkevat yhdessä

sulautuakseen
mereen.

(liitto)
Vaikka loittonisi yhä kauemmas taivas ei voi erottua joesta.

(pelko)
Vesissään kylveskellessään
taivasta pelottaa
jokeen hukkuminen.

(kevät)
Öisin
taivas näkee itsensä virtaavassa joessa
tähtien täyttämässä.

XIII. TULIKÄRPÄSEN SATU JA KAMMOTTAVA UNI
1
Timantti pirstaleina.
Pikkuruinen liikennevalo
osoittaa sudenkorennoille suunnan.
Puulla seisten laulat välähdellen tähdenpalanen.
2
Oikoteillä haahuileva lyhty.
Tulikärpänen järkyttyi viiniköynnök- sillä,
unelmoidessaan kynttilänsammuttajan syleilystä.

XIV. VALOLEIKKI
Murhaajatulikärpänen uhkaa heittäytyä bensatankkiin.
Pysyykö tulikärpänen sytyksissä veden alla sukellellessaan?

XV. SATU UNELMIEN KAIVOSTA
Janoaa lentoon nousua,
tähdistä humaltumista,
haaveilee saapuneensa taivaaseen.

XVI. ELÄMÄNVAIHEET
Kaikki palaa maahan,
vartalomme,
linnut,
tähtipöly.

Maahan palaavat
toiset ruumiit,
toiset linnut,
toiset tähdet,
jotka valaisevat maan alla unelmoivia ruumiitamme
lintujen vaietessa.

XVII. ÖINEN SYKSY Unettomina öinä,
korva tarkkaavaisena,
sydän kärsimättömänä,
kuulen aina lähempää
juurten ja kuolleiden
sitkeän kutsun.

LOPPUSANAT
Sekavan Nooan Arkki jää jumiin.
Vapaus on terveyden säteilyä sanan molemmissa henkisissä merkityksissä. Se on sanatonta ilmaisua jopa suu suljettuna, suu, johon ei pääse kärpäsiä (näinä aikoina ei edes pettuleipää).
Nooan hulluus on vapauden hulluutta. Kaikella on yleensä tapana olla siivet tai olla unelmointia (mikä tarkoittaa samaa asiaa).
Kun sanon vapaus, tiedän varsin hyvin mitä tarkoitan.
Suljen tämän kirjan voittamatta tai häviämättä omaa Kolmekymmen- vuotista sotaani tyhjän sivun kanssa
– yksinäinen tasanko, jolla kuljin,
voi minua!, yksin, unissakävelijänä
ja sekavana- ,minä, Nooa, kaikkein epäoikeudenmukaisin ja epätäydellisin kuolevainen.

*****

Luis Fiestasin sävellykset ja sanat
CUANDO VIENE LA NOCHE (LASKEE YÖ)

I Laskee yö
herää sieluni
ja suuntaa kohti kaupunkia.
Ja kaikki valot
heijastuvat siinä,
ja tunnen itseni jumalalliseksi.
Muistoissani
säteilet:
laulan ja hymyilen,
olen kuolematon.

Laskee yö ja sieluni
(niin öinen)
iloitsee itsessään
ja tässä rakkaudessa
joka olet sinä,
joka olet kaikki. 

II Kasvoillani avoimet silmät,
suurenmoinen yö mumisevien tähtineen
toiveeni, sydän, vain unelmoivat. 

Sähköiset maailmat:
eläväiset solut kilpasilla,
hienovaraisimmat ja epätäydelliset kohtaamiset
nauraen, laulaen
eri suuntiin kulkevat tuhannet auringot
toiveet olla ja saapua.

Rakastaa…
joki välkehtii ja virtaa,
suutelee muiden maita, jotka ovat
muuntuva asumus,
vaihteleva ja täydellinen,
keskeneräinen, absoluuttinen, jumalainen.

Joki on itsessään…
Siirtymän siirtymä,
jonkin toisen sillan silta, joka ei lakkaa syntymästä
ja,
vaikka jumalat tahtoisivat,
ei voi kuolla. 

Joki olen minä.

III Sisälläni
kasvosi kuva ja päivän parfyymin
joka oli ja ei ollut
tiivis muisto
tästä suurenmoisesta kokemuksesta.
Tapaaminen oli outo välitila
alkukantaiseen intohimoon.
Sanatonta ymmärrystä,
pelon ekstaasia,
loputonta itsen etsimistä.

Hiljaisuus hymyilee
ja pimeys on hiljaa.

Elämän elämää liikkeessä,
sen täydellinen kopio
silmieni ja suuni
varjossa ja rauhassa. 

IV Jos sieluni on kadoksissa
en aio sitä etsiä.
Annan sen lentää
kasvoillani olevien
pimeiden mysteerien luo.
Hän vie
keskeneräiset silmäni,
ja halukkaat käteni
löytävät kohteen,
kaiun,
peilin,
kasvot, joita etsin.

Ei,
En tule estämään
lentoa, jonka tulee tapahtua.
Haluan tavoittaa
jatkumon, jota en löydä,
tunteen, joka haluaisi loppusoittonsa,
ratkaisun ilman arvoituksia,
tarkan vastauksen yön kysymyksiin.

Suomennokset: Laura Kajander

Kategoriat: Runo, riimi tai pieni tarina, Konserttiohjelma

Kirjoita ensimmäinen kommentti

Kirjoita kommenttisi