Festivaaliteema 2019 sai alkuinspiraation naurun ja ilon teemoista. Vaan ei ole naurua ilman itkua, iloa ilman surua ja festivaalin tapahtumat ilmaisevatkin tunteiden kirjoa. Tässä blogissa höpistään nauruista.
Blogi
Artikkelit 1-60/60
25.11.2018 vietettiin Villa Kivessä kaksiosainen salonkipäivä. Kuultiin kamarimusiikin uusia tuulia Etelä-Amerikasta ja myöhemmin suomalaista kanteleensoittoa uusin ottein.
Eipä olisi arvannut Frans Oskar Blom rakennuttaessaan 1889 talon perheelleen Eläintarhantie 14:ään, että runsaat sata vuotta myöhemmin alakerran salissa raikaisi tango. Tango koskettaa suomalaisen mieltä ja sielua. Tangon kautta suomalainen kertoo asioita, joita ei muuten pysty ilmaisemaan, tunteellisesti, rajusti, kaihoisasti, mustasukkaisesti, herkästi, intohimoisesti. Salonkipäiväkirja 18.11.2018
Sibelius-Akatemia
ESKO Kirjallinen työ
Pari lainausta. Schwitters. Jarry. Harms. "Mies meni nukkumaan uskovaisena ja oli aamulla pakana", ym.
"Apinoillakin on moraali" (Tieteen kuvalehti 8/96).
Dabadagalalaa:
Jälkipuinti olisi ollut terapeuttista
Jos nyt syntyisi kolmas dada-aalto, olisiko sen nimi neodadada, neo-neo-dada, neodada II vai uusneodada (Newneodada, Neuneodada, Nuevoneodada...)? Dadatus olisi yksi dadamainen tuotos ja verbinä dadattaminen tuottaa dabadabadabaa.
Pyöriikö maailma myötä- vai vastapäivään? Onko se pystyssä vai ylösalaisin? Littana se on joka tapauksessa. Blogissa ihmettelen epäloogisuuksia muutaman yksittäisen esimerkin kautta.
Fiid twiit liid
egogogoe
Feed reed seed
dabaloboe
Sunnuntaina 19. marraskuuta 2017 Tihkusadeviimainen, jo tummuva sunnuntai-iltapäivä sai liikkeelle joukon taidesalonkientusiasteja. Lähes käsittämätöntä on, että Helsingin sydämessä on säilynyt kuin toisesta maailmasta, siitä menneestä, Linnunlaulun alue ja sen korkealla kaltaalla kodikas puuhuvila Villa Kivi, joka nykyään on kirjailijatalo ja monen kirjailijan työskentelytila. Jo saapuminen talolle saattelee vierailijan, kuulijan toisenlaiseen henkiseen olotilaan: mitä on odotettavissa, mitä kuultavissa ja nähtävissä?
Sodan ja sovinnon tematiikkaa sanoin ja sävelin, virtuoosi Georg Kallweit ja ensemble Schmelzerin, Biberin, ja C.Ph.E. Bachin musiikin tulkkeina sekä Heidi Köngäksen Suomen sisällissodan tuntoja ja jälkiä verevästi välittävä Sandra-romaani.
---- Sydän kurkussa. Olin iltalypsyllä Reinon kanssa, kun kaksi miestä tuli navettaan sisään pistimet esillä kumpaisellakin, valkoiset nauhat käsivarsissa. "Notta…
Taideretkikuntamme yhden illan nuuhkaisu Linnunlaulun kallioiden huvilahistoriaan ja huviloiden tähän päivään aloitettiin sen historiallisesta sydämestä, Eläintarhan huvilan takapihalta.
Juuri tässä huvilassa, Villa Kivessä, talon emäntä, kirjailija Maila Talvio perusti vuonna 1907 lukupiirin, jossa vieraina nähtiin ja kuultiin eri taiteenalojen kulttuuripersoonia. Aikansa taidesalongin kävijöillä oli juuri sama näkymä Töölönlahdelle, samassa puuhuvilassa ikiaikaisen kallion päällä – luultavasti myös sama halu jäsentää maailmaa taiteen ja elämyksellisten asioiden kautta, yhdessä kokien. Kansainvälisenä naistenpäivänä ovensa taidesalongille puolestaan avasi taiteilijapariskunta Heleniuksen tunnelmallinen Sininen huvila piirun verran etelämpänä Villa Kivestä. Lue lisää, mitä muuta salongeissa tapahtuikaan.
Barokin ajan naisille hurmaaminen oli lähestulkoon elinehto. Patriarkaalisessa kulttuurissa naiset saivat äänensä ja musiikkinsa kuulumaan -nuottien painamisesta ja julkaisemisesta puhumattakaan-vain, jos sitä edesauttoi vaikutusvaltainen mies. Monet barokin ajalta tunnetut säveltäjät ovatkin merkittävien (mies)henkilöiden vaimoja, tyttäriä tai rakastajattaria. Tässä blogissa kerrotaan naistenpäivän salongin taustoista ja ohjelmasta. Tapahtuma on 8.3.2017.
Valoissa ja varjoissa on aina tapahtunut kaikenlaista, niin menneinä vuosistoina kuin nykyäänkin. Valon pilkahdukset ja varjojen syöverit ovat kiehtoneet myös säveltäjiä kautta aikain. Monien teosten tunnelmat kohtaavat joko synkemmissä tai vaaleammissa sävyissä. Samaa moninaisuutta voi löytää myös maalaustaiteen puolelta. Suurimmat mestarit olivat erityisen taidokkaita juuri valon käytössä. Toki valöörit ohjasivat monesti myös aiheiden valintaa. Näitä näkökulmia hahmoteltiin Encanton taidesalongissa marraskuun lopussa erityisesti venetsialaisen taiteen lähtökohdista.
@ PÄIVITYS @ Oivoi, huh-huh, aijai..mitä päivittelyä tämäkin on? .....siispä: @ YÖTYS @ Aion nyt yön hämärässä tehdä tunnustuksen: viskin tislauksessa ei synny hävikkiä, niin kuin jotkut luulevat ja sitä enkelin osuudeksi nimittävät. Kuulun muusikkojoukkoon, joka hiipii tislaamoihin. Pieni maistiainen riittää, sillä ilman tuota makua päivästä puuttuisi jotain olennaista. Eläköön kuitenkin Angels' share, enkelin osuus! - kirjoitettu lokakuussa vuonna 15 000 eaa. ellei kuitenkin sittenkin vasta vastikään.
10 vuotta sitten perustettu Bachs Erben (Bachin perilliset) -nuorisobarokkiorkesteri kokoaa yhteen saksalaisia barokkimusiikista kiinnostuneita soittajia. Nuoret saavat koulutusta kotimaansa johtavilta barokkimuusikoilta ja konsertoivat periodiluonteisesti. Georg Kallweit on ollut mukana alusta asti ja kertoo blogissa kokemuksistaan nuorten kanssa työskentelystä sekä myös erityisestä suhteestaan Bachin kantaatteihin. Bachs Erben esiintyy Encanto Festivalilla toukokuussa 2017. Nuorille suunnattu teatteri- ja tanssielementtejä sisältävä konsertti rakentuu kiista-sovinto -tematiikan ympärille. Esityksessä kohtaavat barokin musiikkikulttuuri ja nykyajan katutanssi, eurooppalaiset ja syyrialaiset muusikot sekä konsertti- ja teatteriformaatti. Toukokuussa esitettävän teoksen nimi KRICH on vanhaa saksaa ja viittaa sotaan, millä on merkityksensä myös Suomen 100-vuotisen taipaleen alussa.
Sanojen ja sävelen liitto on kiehtonut taiteilijoita eri aikakausina. Melodraama-aiheinen salonki sopi tietenkin kuin nenä päähän Encanton salonkisarjaan. Kyseessähän on toisaalta epämuodikas taidelaji, johon liittyy mielikuvia ylitunteellisuudesta ja patettisuudesta ja toisaalta tässä ajassa elävien taiteilijoiden heittäytymistä! Ja kun epämuodikkuuden tielle lähdettiin, tehtiin se kaikella tapahtuman vaatimalla innolla ja pateettisuudella. Saattaa olla, että tilaisuudessa saavutettiin jotain 1800-luvun taidepiirien tunnelmia, yhteisöllisyys ainakin löysi toivotun muodon ja keskusteluja käytiin vilkkaasti!
Ensi kevään Encanto Festivalin pääteoksena on monitaiteellinen spektaakkeli Angel's Share – A Staged Concert. Mutta mitä ihmettä tuo staged oikein tarkoittaa? Sepä ei olekaan ihan yksinkertainen juttu kääntää suomeksi tai muutenkaan yrittää selittää, mistä on kyse. Onko kyseessä jokin lavastettu juttu vai näyttämöllinen esitys? Vaiko sittenkin näytelmällinen kokonaisuus tai vaiheistettu musiikillinen matka? Tuottajan työssä saa ilon pohtia tällaisiakin hiuksenhienoja merkityseroja. Voi kai todeta, että taide laajentaa aina maailmankuvaamme – välillä ihan semanttisellakin tasolla. Blogissa Encanton tuottaja Mikko Vehkaperä avaa staged-termin erilaisia käännösmahdollisuuksia.
Pohdintaa mesenaattien alkuperästä, historiasta ja nykypäivän ilmenemismuodoista. Kuka oli Gaius Cilnius Maecenas? Miten joukkorahoitus liittyy mesenaatteihin? Kuka pääsee mesenaatiksi? Onko uusyhteisöllisyys joku tieteellinen termi vai kulttuuriin liittyvä ihmisten tapa toimia, vaiko molempia? Nämä asiat ovat askarruttaneet pientä mieltä viime päivinä.
Maria Suokas vastailee Lauran kysymyksiin taiteiden ja elämän merkityksistä. Melordaamasta puhutaan myös, sillä lokakuun salongin ytimessä on melodraamataide. - Melodraaman perimmäinen merkitys minulle on saada olla yhtäaikaa sekä taidemusiikin että lausuntataiteen äärellä, saada luoda yleisölle samalla kertaa sekä musiikillisesti että sanallisesti selkeästi seurattavaa korkealuokkaista kerrontaa. Mielestäni melodraamataide on äärimmäisen lähellä liediä, melodraama on taiten esitettynä hyvin voimakas ja ehyt sanan ja sävelen liitto.
Muun muassa Miinan ammuntaa ja muuta mölinää, musiikkiakin, kuultiin Eläintarhan huvilassa mitä kauneimpana syyspäivänä! Paikka ei ollut tuttu monillekaan entuudestaan, mutta huvilan löydyttyä sitä ihasteltiin monin sanoin.
"Taiteenteko merkitsee mahdollisuutta kysyä, miksi olemme maailmassa ja miten me voisimme maailmassa olla." Tässä blogissa Laura kyselee Tuukka Vasamalta taiteista, elämästä ja monitaiteellisuudesta.
Muutama ripsahdus sadetta, naapurin teltan sound check ja junien rytke....olisivat voineet aiheuttaa terassisalonkitilaisuuksille huomattavia haasteita. Vaan eivätpä aiheuttaneet!
Encanto Festival 2016 sai lähtölaukauksen Villa Kivessä järjestetyssä salongissa Helsingissä huhtikuun 13. päivänä. Maila Talvio pyöritti aikanaan hyvin aktiivisesti vastaavia vaikkakin kirjallisuuspainotteisia tilaisuuksia Linnunlaulun huvilassaan ja myöhemmin Meilahdessa. Kotimaisia ja kansainvälisiä vieraita riitti joka lähtöön ja näissä tunnelmissa oli hienoa aloittaa festivaali!
Encanto Music ry:n perustamisvuonna 2014 toteutettiin projekti, jossa pureuduimme Auli Särkiön kanssa Bachin IV ja V -soolosellosarjojen kertomuksellisiin kokemuksiin. Bach on jälleen pinnalla Encanton elokuussa ja niinpä tapasimme Aulin kanssa uudelleen kaksi vuotta yhteisen kokemuksemme jälkeen prosessia muistellen ja Bachin moniulotteisuudesta keskustellen.
Satuin teininä pääsemään mukaan kuuluisan viulistin mestarikurssille, jonka loppukonsertissa soitin ensimmäistä Bachin soolosellosarjaa alttoviululla. Kokemus oli käänteentekevä, vaikka maestro oli kaikkea muuta kuin barokkispesialisti. Bachin kertomuksellisuus avautui minulle konsertissa kokemuksena, josta katosi aika ja jossa oli vain tarina lukuisine käänteineen.
Classical:NEXT -tapahtuma Rotterdamissa toukokuussa 2016 toi yhteen yli tuhat klassisen musiikin rakastajaa. Joukossa oli managereita, festivaaliväkeä, levy-yhtiöiden edustajia, säveltäjiä, muusikoita ja katto-organisaatioiden edustajia. Normaalien kumppanuusneuvottelujen ja verkostoitumisten lisäksi havaittavissa oli ilmiö, jossa perinteiseksi koetun klassisen musiikin maailman rinnalle on noussut raja-aidat ohittavia taiteentekotapoja ja uusia muotoja. Koska Encanto kuuluu ilman muuta tähän uutta kokeilevien toimijoiden elävään joukkoon, on syytä pohtia maailmanlaajuista ilmiötä Encantonkin blogissa. Ja aiheena ei ole uusi musiikki vaan uusi uusi musiikki ja vanha musiikki uusin silmin.
Encanto-väki vietti antoisaakin antoisamman päivän Koneen säätiön kamarissa. 8-tuntisen päivän aikana väkeä tuli ja meni, osa oli mukana koko ajan. Tässä blogissa kerrotaan, millaista pulputusta, pulppuilua ja porinaa oli. Nähtäväksi jää, millaisia lopputuotoksia tästä kaikesta syntyy. Mutta se onkin sitten toinen juttu; syksyn taidesalongeissa nähdään ensi kevään festaria odotellessa!
Encanto Festival 2016 -loppukonsertissa kuullaan kuoron, solistien ja barokkiyhtyeen yhteisesitys “How happy the lover”, joka on Purcellin säveltämä passacaglia. Näihin säveliin on hyvä huipentaa festivaali, jonka teemana on “mitä rakastan”. ENCANTO on kevään aikana haastatellut festivaaliesiintyjä festivaaliteemansa “mitä rakastan” puitteissa ja päässyt sisään elämän kirjoon eri ihmisten erilaisten rakkauden, intohimon ja mielenkiinnon kohteiden kautta.
MITÄ RAKASTAN? Tuskinpa löytyy asioita, mitkä eivät minua kiehtoisi! Uteliaana henkilönä tarkkailen mielelläni kaikkea ympärilläni olevaa ja haluaisin ymmärtää kokemaani. Pidän käytännöllisten ja hyödyllisten asioiden tekemisestä käsilläni –ja tietysti pidän musiikista. Asumme perheeni kanssa maaseudulla pienessä kylässä. Takapihalla viljelemme vihanneksia ja laitumella on karitsoja, lampaita ja ankkoja. Tilamme reunamilla on mehiläisiä.
Lauantaina 19.3.2016 klo 16 oli Encanto ry:n järjestämä ensimmäinen varsinainen salonki Linnunlaulun Sinisessä huvilassa. Oli Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä.
Minna Canth oli mm. yksi Suomen kuuluisista salonkiemännistä Elisabeth Järnefeltin ja Maila Talvion rinnalla. Viime mainitun luomaa salonkiperinnettä Linnunlaulussa ollaan elvyttämässä.
Minun oli alun perin tarkoitus kirjoittaa lyhyt teksti aiheesta mitä rakastan. Luulin tietäväni siihen vastauksen ja kuvittelin tehtävän olevan helppo: minähän rakastan tanssia ja musiikkia! Tekstin kirjoittaminen jäi akuutimpien töiden tieltä syrjään ja huomasin vähän aikaa sitten prosessoineeni asiaa tiedostamattani, koska löysin päivittäin aina vain uusia rakastettavia asioita. Rakastan auringonpaistetta, korkokenkiä, kukkia, viherkasveja, pysähtymistä, teen tuoksua, vettä, läsnäoloa, suuria korvakoruja ja lukemattomia muita asioita, joiden määrä on vain kasvanut. Encanto Festivalin tämän vuoden teema mitä rakastamme herätti minussa hymyn. Mitä se sinussa herättää?
Minä rakastan: Hollantilainen historioitsija ja kulttuuriantropologi professori Johan Huizinga julkaisi vuonna 1938 kirjan nimeltä homo ludens, leikkivä ihminen. Siinä hän pohtii leikkimisen roolia kulttuurin synnyssä ja väittää, että leikkiminen on keskeinen, joskaan ei ainoa tekijä sivilisaation kehityksessä.
Jokainen haluaa olla onnellinen. Sanotaan, että onnellisuus rakentuu pienistä asioista, onni kannattaa kätkeä, onnelle sokeutuu. Rakkaiden kanssa jaetut arjen pienet ilonhetket ovat kaiketi onnellisuuden tärkein pääraaka-aine.
Eräänä keväisenä päivänä muutamme äidin kanssa äidin uuden miehen luokse. Muuttokuorma on mennyt edeltä pakettiautolla, ja äiti ja minä kävelemme Laivanvarustajankadulta Eirassa sijaitsevaan pieneen, huvilamaiseen jugend-kerrostaloon. Kannan kainalossani äidinäitini ompelemaa pandakarhua. Olen kuusivuotias ja ikävöin häntä, joka soittaa kontrabassoa.
"Miksi kirjoitat?”, kysyy HS esikoiskirjailijoilta. Otteita vastauksista: - Kirjoitan ymmärtääkseni ihmisyyttä paremmin, sekä rakentaakseni pitkällä tähtäimellä rakastavampaa todellisuutta. (Pärttyli Rinne)
- Tarinoiden kertominen kirjoittaen on älypeli, joka rentouttaa. Kuten kai monet muutkin kirjoittajat koen pakkoa puhua asioista, joista yleensä vaietaan. Kirjoittamiseni motiivit ovat siis itsekkäät,…
Linnunlaulun huviloissa on aikanaan järjestetty vilkasta salonkitoimintaa, jota emännöi eläväinen kirjailija, Maila Talvio. Nykypolvien iloksi salongeista tavattiin tehdä muistiinpanoja.
Arja Ahlajokea on kiittäminen Linnunlaulussa sijaitsevan Sinisen huvilan nykyisen isäntäväen ja Encanto Music ry:n edustajien tutustuttamisesta toisiinsa, minkä tuloksena syntyi ajatus monitaiteellisten modernien salonkien järjestämiseksi. Tiistaina 6.10.2015 järjestettiin kutsuvieraille kokeilu- ja esittelymielessä salonkitilaisuus ja perinteitä kunnioittaen myös illan kulusta tehtiin muistiinpanoja. Arja Ahlajoki kirjoittaa:
Istun treenikämpän nurkassa jakkaralla, jolta jalat eivät yletä maahan. Pitelen käsissäni pientä, keltaista, muovista tamburiinia jota kiertää muutama metallinen helistin. Sain sen rumpalilta, ikiomaksi.
"Tätini oli lahjakas viulisti, joka jo nuorella iällä soitti ammattiorkesterissa. Kesähuvilalla ollessaan hän asui kauniissa pikku kamarissa, joka oli aikoinaan rakennettu huvilan vintille. Kamarista oli näköala järvelle. Silloin kun täti ei ollut huvilalla, kävin joskus huoneessa tutkailemassa kirjahyllyä. Välillä jäin kamarin vuoteelle lukemaan vanhoja tyttö- ja poikakirjoja."
"Istun konsertissa. Jokin viulistin otteessa saa ajatukset karkailemaan muistoihin..."
Melina Vopio aloittaa blogisarjan Encanton sivulla:
Palatessaan kaukaisten maiden seikkailuretkiltä, urhea ritari Lisuart ja hänen palvelijansa Pedrillo rakastuvat neitokaisiin nimeltään Marton ja Robinette. Mutta eipä Lisuart tiedäkään, että Marton on oikeasti valepukuinen haltijatarprinsessa Urgele. Kuinka sitten kävikään?
Mietteitä Bartolottista ja Georg Kallweitin kanssa soittamisesta.
"Iloitkaa siis rakkaat ystävät ja lukekaa munuaistenne parannukseksi" -Ote François Rabelaisin "Suuren Gargantuan hirmuinen elämä" -kirjan alkupuheesta.
Olen unesi, rakkaani,
tuuli hartioillani
tulen laulamaan sinulle.
Encanto Festival 2014 avajaiskonsertissa esitetyt runot:
Luis Fiestas: Runo
Arturo Corcuera: Hullu Nooa
Luis Fiestas: Laskee yö
Todos a ti llegaremos
vencidos
o después del tiempo
igualmente
vencidos
todos en ti llegaremos.
En esta pagina puedes leer algunas poemas que se presentó con la música en La Morena 24.5.2014.
POETAS: Arturo Corcuera, Jacinto Celemín, Luis Fiestas, Juan Rumi
Jacinto Celemínin kirjoittamat tarinat ranskaksi ja espanjaksi.
Yön saapuessa
herää sieluni
ja suuntaa kohti kaupunkia.
Ja kaikki valot
heijastuvat siinä,
ja tunnen itseni jumalalliseksi.
Muistoissani
säteilet:
laulan ja hymyilen,
olen kuolematon.
Haluan jakaa kanssanne sen valtavan monikulttuurisuuden tuoman rikkauden, josta olen päässyt nauttimaan erilaisissa projekteissa ja yksityiselämässäni. Tätä kokemustaustaa vasten tuntuu täysin käsittämättömältä ja järjettömältä se kaikki pelko ja vastustus, mitä maahanmuutto ja erilaisten ihmisten yhdessäolo synnyttää äärioikeistolaisten ja väärällä tavalla sulkeutuneiden kansallismielisten ihmisten keskuudessa.…
Ja niin arvon herra Grandgousier kuuli istuessaan, juodessaan ja pitäessään hauskaa muiden kanssa sen hirvittävän karjaisun, jonka hänen poikansa päästi päivänvalon nähdessään. Suurisuun huudoista erottui kippis-sanan toistelu, mistä pääteltiin että poika on kovin janoinen. Ranskalaisen isän huudahtaessa QUE GRAND TU AS LE GOUSIER, totesivat läsnäolijat, että poika on nimettävä isänsä lausahduksen mukaan. Niin…
Sataa sielun ylle
maan betoniselle iholle
sataa turhaan sementille
suru huutaa turhaan.
Kuinka
itkeekään
hiljaisuudessa...
Eräänä iltana pieni pääskynen lensi kaupungin yli. Hänen ystävänsä olivat jo lähteneet Egyptiin kuusi viikkoa sitten, mutta hän yksin oli jäänyt heistä jälkeen, sillä hän oli rakastunut kaikkein kauneimpaan kaislaan.
Jos tarina ei halua katsoa maailmaa samalla tavoin kuin me, eläimet saattavat alkaa puhua, eikä se riipu siitä kuulijoiden iästä.
Oli teurastettu kolmesataakuusikymmentäseitsemäntuhattaneljätoista lihavaa härkää suolattavaksi laskiaista varten.
Soitto ja laulu ihmisellä ovat ikäskun toinen, pyhempi kieli, jolla itsellensä eli muille haastelee erinäisiä halujansa ja mielensä vaikutuksia; joilla paremmin, kuin tällä tavallisella, jokapäiväisellä kielellänsä ilmoittaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyväisyytensä, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa.
- Hyvää päivää. Olen Canto, uusi muusikko muusain maasta.
- Hauska tutustua, encantado. Minä olen Polyhymnia, muusain maasta minäkin
- Encantado, hauska tutustua siis.
- Kuulitko sitä ihmeellistä musiikkia, hurmaavaa soittoa, joka nousi ajattomuudesta ja täytti äärettömyyden?
- Toki toki…itsehän tuota mietin ja pohdin ja ilmoille suolsin. Heitin seokseen eloisan ajatuksen, iloisen mietteen, sekä…