Jos et ole kuullut lyömäsoitintaituri Michael Mezlerin improvisointia aiemmin, tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin! Intensiivinen yhden miehen soitanta johdattaa lopuksi suuren tutti-kokoonpanon esityksiin, jolloin kuullaan niin laulajien kuin Encanto House Bandin voimin esitettävät Purcellin teokset "My heart is inditing" sekä "How happy the love". Ohjelmassa on myös Locken säveltämä "The Tempest", joka hyvän musiikin lisäksi on kunnianosoitus juhlavuottaan viettävälle Shakespearelle. Vaan muutenpa emme kerrokaan, mitä kaikkea ohjelmasta löytyykään. Kannattaa tulla paikalle katsomaan itse.

Encanto House Band:
Hanna Haapamäki, nokkahuilu
Go Arai, oboe
Piia Maunula, oboe
Georg Kallweit, viulu
Anthony Marini, viulu
Laura Kajander, alttoviulu
Vappu Helasvuo, alttoviulu
Lauri Pulakka, sello
Jussi Seppänen, sello
Anna Rinta-Rahko, basso
Petteri Pitko, cembalo
Margret Köll, harppu
Michael Mezler, historialliset lyömäsoittimet

Kamarikuoro Utopia

Thios Omilos

***

Harva Shakespearen näytelmä on innostanut säveltäjiä samassa mittakaavassa kuin tämän viimeisimpiin teoksiin kuuluva Myrsky. Ei ihme, sillä musiikilla ja äänillä, laululla ja tanssilla on tärkeä osa näytelmän taianomaisella saarella. 1660-luvulla Englannin kulttuurielämä elpyi ankaran puritaaniajan jälkeen, teatterit avattiin ja lavat täyttyivät musiikista ja entistä näyttävämmästä visuaalisesta maailmasta. Tänä aikana Shakespearen näytelmistä sovitettiin innokkaasti erilaisia musiikkiteatteriversioita, ja vaikka restauraatioajan teatteri imi inspiraatiota esimerkiksi ranskalaisesta oopperasta, englantilainen musiikkiteatteri pysyi omaleimaisena ja erityisena saarekkeenaan barokkimusiikin kartalla. Sen tunnetuin edustaja oli Henry Purcell, joka herätti näyttämöt henkiin vivahteikkaasti työstetyillä ja emotionaalisesti oivaltavilla sävelmillään. Ennen Purcellia näyttämömusiikin ruhtinas oli kuitenkin Matthew Locke. Hän tarttui Shakespearen Myrskyyn vuonna 1667 ja sävelsi siihen vauhdikkaita tansseja ja mielikuvitusta kutkuttavia tunnelmapaloja, joista nyt kuullaan valikoima.

Niin sanotuissa puolioopperoissaan Purcell yhdisti teatteriin monikerroksisia musiikkinumeroita ja tanssia. Tyypillisesti päähenkilöt eivät laulaneet, vaan musiikkikohtauksissa näyttämön valtasivat maagiset ja fantastiset olennot. Puolioopperassa Kuningas Arthur näin tapahtuu, kun ensin vedenneidot, sitten metsänhenget yrittävät houkutella sankaria valtakuntaansa. Arthur kykenee kuitenkin torjumaan aistillisena passacagliana keinuvan ”How happy the lover” -kuorokohtauksen ihmeellisen tenhon.

Purcell valjasti draamakykynsä myös kirkkomusiikin palvelukseen. Hänen suurimuotoisimpia kirkollisia teoksiaan on kantaattimainen, monivaiheinen My heart is inditing, jonka hän sävelsi Jaakko II:n kruunajaisseremoniaa varten. Westminster Abbeyssa huhtikuussa 1685 musiikista vastasi massiivinen esittäjäkoneisto, joka kestitsi juhlaväkeä ajan merkittävimpien säveltäjien kruunajaisteoksilla. Seremonia huipentui kuningattaren kruunaukseen, jonka jälkeen koko jousiorkesteri, kuoro ja solistit yhdistivät voimansa Purcellin sävellyksessä.

Auli Särkiö