BACH? Viulusonaatteja, Bachinko kynästä kaikki?

Kuva: Andreas Höfer

11.05.2018 / 19.00 /
Eläintarhan huvila, Eläintarhantie 14, Helsinki

Tuttujen kuuden viulusonaatin ja kahden continuo-sonaatin BWV 1021/1023 lisäksi on olemassa teoksia, joiden tekijästä ei ole täyttä varmuutta. Kyseessä saattaa olla Bachin itsensä tekemiä teoksia tai hänen aikalaistensa tai oppilaidensa töitä. Muodon ja korkealaatuisuuden vuoksi on mielenkiintoista kuunnella rinnan sonaatteja, joista osa on aitoja, osa sovituksia ja osan tekijä jää arvoitukseksi. Näitä kaikkia kuullaan Bach?-illassa.

Georg Kallweit / viulu
Elina Albach / cembalo

Bachin sonaatit viululle ja cembalo-obligatolle ovat erityisiä mestarin laajan tuotannon joukossa. Kuuden sonaatin sarja esitettiin luultavasti kokonaisuudessaan vuoden 1725 tienoilla, vaikka teosten kehittely jatkuikin uusien sovitusten ja muutosten kautta. Sonaattien erityispiirteenä on viulu- ja cembalostemman samanarvoinen haastavuus. Nautitaan virtuoottisuuden helmistä, viimeistellystä kontrapunktista, konsertoivista elementeistä ja ainutlaatuisen laulavista hitaista osista. Bachin tuotannossa tämäntyyppisiä teoksia syntyi suhteessa varsin vähän. Viulusonaattien lisäksi on olemassa gambasonaatit BWV 1027–1029, huilusonaatit BWV 1030–1032 ja urkutriosonaatit BWV 525–530. Toisin kuin Arcangelo Corellin sonaattimuotoon sävelletyissä viulusonaateissa (vahva viulu, säestävä continuo) 1700-luvulla, on Bachin sonaattien hierarkia tasavahva viulun ja continuon välillä.

Illan vetovoima on tuttujen (BWV 1014/1017, 1015, 1019 ja 1023) ja tuntemattomien (BWV 1022 ja 1024) sonaattien vuoropuhelussa. Kuulija saa yllättäviä elämyksiä uusien yhdistelmien myötä.

Bachinko musiikkia?