Oletko koskaan miettinyt miksi teet työtä? Jos raha on ainoa syy minkä keksit, hälytyskellojen tulisi soida kunnolla. Uskon että jokaisella ihmisellä on tarve tehdä elämässään jotain merkityksellistä. Saada aikaan asioita. Vaikuttaa. Jättää omia jälkiä maailmaan. Nautin työstäni, koska näen sen merkityksen, ja se on usein kaiken lisäksi vielä hauskaa!

Tunnen useita ihmisiä, jotka kuluttavat sujuvasti kolmasosan valveillaoloajastaan pakkopullalta tuntuvan työn äärellä odottaen oikeaa elämää, joka alkaa vasta työpäivän jälkeen. Ihmisiä jotka elävät vain silloin kun eivät ole töissä. Heidän kanssaan minun pitää aina varoa sanojani. Rönsyän puheessani helposti töitä sivuaviin asioihin, ja minulle huomautetaan, ettei vapaa-ajalla pitäisi puhua töistä. Kuitenkin työ limittyy koko elämääni ja kulkee olennaisena osana sitä ilman tiukkoja rajoja. En olisi minä ilman työtä.

Tyypillisimpiä kuulemiani kysymyksiä on ollut ”kuinka monta työtä sinulla on nyt”. Minut on opittu tuntemaan. Useat työt ja puhelimet tuntuvat olevan sekä vitsi että huolenaihe. En ole kuitenkaan työnarkomaani: en ole riippuvainen jatkuvasta työn tekemisestä, eikä elämäni olisi tyhjempi vähemmällä työmäärällä. Teen paljon töitä, koska rakastan töitäni!  

Mietin silti usein miksi teen enemmän kuin tarvitsisi. Olisin monesti voinut sanoa ei, valita mukavamman ja helpomman tien tehden vain yhtä työtä, jos olisin halunnut. Sen sijaan olen tarttunut hanakasti kiinni erilaisiin lisäprojekteihin, joiden takia olen kirjoittanut sähköposteja ja käynyt kokouksissa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kun muut ovat lähteneet kotiin, minä olen lähtenyt seuraaviin töihin.

Olen tuottaja, toimin aina taustalla ja työni on monille näkymätöntä - siihen saakka kunnes jokin menee pieleen. Työssäni minulle tärkeintä ovat ihmiset: muusikot, yhteistyötahojen edustajat ja koko yleisö. Teen töitä jotta muilla ihmisillä olisi parempi mieli ja sivutuotteena kohotan samalla omaa mieltäni. Löydän uusia ulottuvuuksia, opin koko ajan lisää itsestäni ja ympäröivästä maailmasta ja pyrin viljelemään huumoria ja iloa.   

Olen saanut tehdä töitä mielenkiintoisten ja tärkeiksi kokemieni asioiden parissa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seura on kohottanut minua sekä ihmisenä että ammattilaisena. Töihin heittäytymällä olen saanut myös useita hyviä ystäviä, jotka ovat pysyneet elämässäni vaikka yhteinen työprojekti olisi jäänyt taakse. Se on vaatinut heittäytymistä, itsensä likoon laittamista, mukavuusalueen ulkopuolelle astumista, mutta antanut samalla valtavan määrän iloa ja onnea.

Minun oli alun perin tarkoitus kirjoittaa lyhyt teksti aiheesta mitä rakastan. Luulin tietäväni siihen vastauksen ja kuvittelin tehtävän olevan helppo: minähän rakastan tanssia ja musiikkia! Tekstin kirjoittaminen jäi akuutimpien töiden tieltä syrjään ja huomasin vähän aikaa sitten prosessoineeni asiaa tiedostamattani, koska löysin päivittäin aina vain uusia rakastettavia asioita. Arjen pienet asiat saivat uuden merkityksen. Tanssin ja musiikin lisäksi minä rakastan auringonpaistetta, korkokenkiä, kukkia, viherkasveja, pysähtymistä, teen tuoksua, vettä, läsnäoloa, suuria korvakoruja ja lukemattomia muita asioita, joiden määrä on vain kasvanut. Encanto Festivalin tämän vuoden teema mitä rakastamme herätti minussa hymyn. Mitä se sinussa herättää?

Lisäksi rakastan festivaalitunnelmaa: sitä että ihmiset kokoontuvat yhteisen asian äärelle, aistivat ja ovat läsnä. Tervetuloa mukaan!