Osallistuin ensimmäistä kertaa Encanton taidesalonkiin marraskuun Yö Venetsiassa – Barokkia ja pilkahduksia pimeydestä -tapahtumassa. Ja mikä valloittava tilaisuus se olikaan! Itse valmistelut olivat toki alkaneet jo aamulla, kun cembalo, vaatenaulakot, kuohuviinilasit ym. rekvisiitta oli kannettu taloon ja kotia oli alettu tuunata illan konserttitilanteeseen. Esiintymässä olisi Encanto House Band, jonka liideri Georg Kallweit oli saapunut edellisenä iltana Sakasta sekä salonkia varten että valmistelemaan kevään Encanto Festivalia. Tapasin Georgin yhteisen aamupalan merkeissä ja pohdimme mm. avokadojen kypsyysastetta sekä päivänvalon eri määrää eri osissa Suomea. Sen jälkeen alkoi cembalon viritys, tuolien paikoilleen asettelu sekä harjoitukset iltaa varten.

Varsinainen salonkitapahtuma alkoi iltaseitsemältä, johon mennessä kaikki olikin valmiina: kappaleet harjoiteltuina, puheiden aiheet mietittyinä, vaatetelineet koottuina, kuohuviinit ja Encanto-jälkkärit aseteltuina tarjolle ja piharoihut johdattamassa yleisöä paikalle. Pian hyväntuulisia ihmisiä alkoi virrata paikalle. Oli ihastuttavaa seurata, kuinka ihmiset näyttivät tulevan paikalle ennen kaikkea viettämään mukavaa iltaa yhdessä eikä niinkään taidenäyttelyyn tai konserttiin protokollan mukaan. Juuri sehän onkin Encanton tarkoitus. Hauskaa oli myös seurata ihmisten ilmeitä heidän maistellessaan Rocky à la Encanto -leivoksia. Nehän ovat välillä kitkerän suolaisia ja välillä ihan ällöttävän makeita. Yllätyksellisiä ja elämänmakuisia kuten Encanto itsekin. Lasillisen kanssa kaikki taisivat kuitenkin saada herkkupalan alas etsiessään paikan tupaten täydestä salongista. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun salonki oli loppuunmyyty. Kaikille löytyi silti hyvä paikka, josta sekä kuuli että näki esiintyjät.

Encanto House Bandin muodostivat tänä iltana Georg Kallweit, Dora Asterstad, Laura Kajander, Jussi Seppänen ja Marianna Henriksson. Pienessä tilassa soittajat soittavat kuin kuulijoiden sylissä, mikä lisäsi intiimiä tunnelmaa. Pienetkin vivahteet välittyvät. Corellin, Vivaldin ja Marinin sävelet virtasivat vuolaana suoraan sydämiin. Sulosointujen lisäksi lähes yhtä viehättävää oli seurata muusikoiden yhteistyötä ja kontaktia toisiinsa. Yhteinen hengitys ja toistensa eleiden tarkka sai kappaleetkin elämään kuin yhden ajatuksen ohjaamana. Vaikka itse teokset eivät välttämättä olleet tuttuja, saattoi niiden kauniisiin maailmoihin silti uppoutua. Mukava oli kuitenkin Vivaldin variaatioteos, jonka pohjana hän oli käyttänyt tuttua folia-teemaa. Sama runkohan toistuu esim. suomalaisten tuntemassa Lampaanpolskassa. Variaatiot kävivät teoksen edetessä yhä hurjemmiksi ja vikkelämmiksi. Varmaan omakin pulssi nousi soittajia niin läheltä tarkkaillessa.

Taidesalonkiin kuuluu musiikin ohella aina myös puhetta ja keskustelua. Tällä kertaa juttelemassa olivat talon isäntä Jorma Helenius sekä musiikkitoimittaja Risto Nordell Yleisradiosta. Illan teeman mukaisesti Jorma kertoili Venetsian ajan taiteesta ja erityisesti varjon ja valon käytöstä maalauksissa. Monesti taideteoksia katsellessa ei ymmärrä, miksi jokin teos viehättää enemmän kuin toinen. Varsinkin klassisissa maalauksissa jotkut tuntuvat hieman tunkkaisilta, kun taas jotkut heräävät ihan eloon. Nyt Jorman kertomusten jälkeen ymmärtää, että kyse on monesti juuri valon ja varjon taidokkaasta käytöstä, mikä saa teokset henkiin. Valon maalaaminen ja sen luonnollinen toistaminen on todella vaikeaa ja vaatii paljon harjoittelua kokeiltakin maalareita. Monet maalarimestarit ovat kuitenkin mestareita juuri käyttämään valoa. Sitähän ei voi suoraan vain maalata kuvan päälle, vaan on otettava huomioon valon suunta ja kirkkaus ja lämpö, jotka sitten vain ikään kuin heijastuvat kuvassa olevien asioiden pinnoilta. Jorma näytti myös omia maalauksiaan, joissa valon käyttö oli onnistunut ja joista sai hyvin ideasta kiinni.

Jorma kertoili myös taiteilijoiden villistä elämästä. Tuohon aikaan oli hyvin tavallista, että tunteet kuohahtivat niin, että joku saattoi päästä jopa hengestään tai menettää ruumiinosia. Tai sitten juhlittiin railakkaasti siellä täällä, rakastuttiin, syntyi suhteita ja lapsia, menetettiin rahoja ja mielitiettyjä, varasteltiin ja tapeltiin tai jopa tultiin hulluksi. Nämä elämän mutkat niin valoissa kuin varjoissa päätyivät monesti joko suoraan tai välillisesti myös maalauksiin. Sama päti tietysti myös säveltäjiin. Risto Nordell kertoi vivahteikkaasti Venetsian säveltäjistä, heidän elämänvaihteistaan, menestyksistä ja asemista. Maineikkaat säveltäjät saattoivat päästä hyviin piireihin ja saada paljon tilauksia, toisten piti olla luovia myös elannon hankkimisen suhteen.

Sinisen huvilan taiteentäyteinen ympäristö oli mitä parhain taiteentäyteiselle elämysillalle. Vanhat huonekalut, lukuisat maalaukset ja veistokset, katon stuccokoristeet ja kakluuniuunit valmistivat mielen oivallisesti vanhalle musiikille ja inspiroiville kertomuksille. Kaiken kruunasi kaunis näkymä ikkunasta Töölönlahdelle ja Kansallisoopperaan.

Taidesalongin jälkeen taiteilijat ja kutsuvieraat jäivät vielä viettämään iltaa ruokakutsujen merkeissä. Café Makiata oli loihtinut notkuvat pitopöydät täyteen salaatteja, piiraita ja muita herkkuja. Keskustelut kävivät vilkkaina monilla kielillä hyvän ruoan ja juoman siivittämänä. Luotiin uusia tuttavuuksia ja vahvistettiin vanhoja. Kuultiinpa vielä yksi Bahcikin. Kokonaisnautinnollinen ilta siis.

Kevään salonkisarja käynnistyy helmikuussa 26.2.2017 Töölönlahden rannalla Villa Kivessä, Linnunlauluntie 7, kun lavalle nousevat Annimaria Rinne, Petri Krzywacki, Matti Tegelman ja Roman Schatz. Iltaa emännöi Lea Pekkala. Lue lisää ja hanki liput osoitteessa www.encanto.fi/salongit. Tarkempaa tietoa lähiaikoina myös Encanton uutiskirjeessä, jonka voit tilata tästä.