Jokainen haluaa olla onnellinen. Sanotaan, että onnellisuus rakentuu pienistä asioista, onni kannattaa kätkeä, onnelle sokeutuu. Rakkaiden kanssa jaetut arjen pienet ilonhetket ovat kaiketi onnellisuuden tärkein pääraaka-aine.

Sen lisäksi etsimme vielä jotakin muuta. Aarretta sateenkaaren päästä, toista mahdollisuutta, uudenlaista minää. Jollekin se on itse rakennettu kesämökki, toiselle liveroolipeli, kolmannelle tunturivaellus. Rakastajalleen nämä ovat asioita, jotka saavat huudahtamaan: rakastan elämää!

Musiikin parissa olen kokenut elämäni onnellisimmat hetket. Musiikin kieli on mysteeri: se on alkuvoimaista ja kehollista, pienen vauvan ja ihmiskunnan alkuhämärän ensimmäisiä ilmaisuja. Musiikki on perustavaa, mutta sanojen ulottumattomissa. Äänen aineettomuus tuntuu olevan peräisin toisesta maailmasta. Kun musiikki puhuu, se vie salattuun laaksoon, uuteen ulottuvuuteen.

Musiikissa tunnelmanvaihdos, teeman muodonmuutos tai kahden erilaisen aineksen törmääminen synnyttävät maagisia hetkiä, jotka saavat oivaltamaan elämän rikkauden ja käsittämättömyyden. Musiikki vie itsen ulkopuolelle. Parasta on, kun tähän labyrinttiin voi lähteä tutkimusmatkalle toisten kanssa.

Moniäänisessä musiikissa ei ole melodialinjaa, jota muut palvelevat, vaan jokainen ääni on täysivaltainen. Ääneni on tärkeä, koska se koskettaa toisia ääniä ja synnyttää jatkuvasti merkityksellisiä tilanteita. Päällimmäisenä tunteena on yhteyden hurmio: oman stemmani kautta sulaudun kokonaisuuteen, joka on enemmän kuin osiensa summa. Laulaessa, käyttäessäni omaa kehoani soittimena ja antaessani oman ääneni sulautua ystävien ääniin tunnen sen voimakkaimmin: rakastan tätä joukkuepeliä musiikin unikentällä, jossa kaikki on mahdollista. 

Yhdessä laulaminen voi siirtää vuoria. Laulu voi aloittaa vallankumouksen ja luoda kansakunnan. Joululaulut, juomalaulut, kansallislaulut, virret ovat yhteyden ääntä. Ne kertovat siitä mitä rakastamme. Lastenlauluihin on tallentunut kuin mikrofilmille menneisyyden tunteita ja hetkiä. Seitsemän veljeksen Timon oravalaulu ”Makeasti oravainen” merkitsee minulle lapsuuden rakkaiden asioiden varastoa.

Onnellisuudessa on aina säröjä, rakastuminen on riski. Yhdessä musisoiminenkin on seikkailu, joka ei päästä helpolla. Musiikissa joutuu kohtaamaan itsensä ja toiset paljaina, kestämään oman vajavaisuutensa – ei vain taidollisesti vaan ihmisenä kurkistaessaan todellisuuteen, joka ei ole meidän tietoisuutemme hallittavissa.

Auli Särkiö

Kirjoittaja on helsinkiläinen musiikkitoimittaja ja kirjailija sekä intohimoinen harrastajasopraano ja -gambisti.