Encanto Music ry:n perustamisvuonna 2014 toteutettiin projekti, jossa pureuduimme Auli Särkiön kanssa Bachin IV ja V -soolosellosarjojen kertomuksellisiin kokemuksiin. Bach on jälleen pinnalla Encanton elokuussa ja niinpä tapasimme Aulin kanssa uudelleen kaksi vuotta yhteisen kokemuksemme jälkeen prosessia muistellen ja Bachin moniulotteisuudesta keskustellen.

Lieneeköhän Bach yksi pääsyy Encanto Music ry:n syntyyn? Jos Bach omana aikanaan kärsikin tarpeeksi taitavien muusikoiden puutteesta, byrokraattisista työnantajista ja kiireisistä aikatauluista, on Bachin merkitys myöhemmin kasvanut valtavaksi. Pikainen googlaus löytää hakusanalla Bach 150 000 kirjallisuutta, kuvia ja musiikkia sisältävää osumaa.  Ihmetystä aiheuttaa tämän koleeriseksi kuvatun neron musiikki, joka tuntuu pääsevän sisään ihmisyyden tuhanteen ja sataan puoleen variaatioineen. Koska itse koen Bachin musiikin hyvin kerronnalliseksi, kannoin voimakkaasti korteni kekoon sen eteen, että perustetaan yhdistys, jonka taideprojekteissa tutkitaan musiikin kerronnallisuutta ylipäätään. Ilman Bachia yhdistyksemme olisi toisenlainen tai kenties sitä ei lainkaan olisi.

Encanto Music ry:n perustamisvuonna 2014 järjestettiin festivaali, jonka alaotsikkona oli ”Sanoin sen sävelin”. Bach oli itsestään selvä yksi sisältö tapahtumasarjassa, joka rönsysi sopivan moneen suuntaan sana- ja säveltaiteen kohtauspisteissä ulkomaisten vieraiden kanssa toteutetuissa projekteissa. Halusin itse uppoutua Bachin kertomuksellisuuteen mainioksi sanasepoksi kokemani Auli Särkiön kanssa. Lähtökohdaksi valikoitui Bachin 5. soolosellosarja, jonka pohjalta Auli loi runollisia tekstikatkelmia, eräänlaisen tarinan, sekä visuaalisen säestyksen. Esityksessä alttoviulutulkinta yhdistyi Aulin lausuntaan ja maalaukseen. Lopputuloksena syntynyttä kuvaa tärkeämpää oli maalausprosessi, joka kietoutui musiikkiin ja senhetkiseen tulkintaan.

Bach on niin hienoa musiikkia, että sitä ei ole tarvetta selittää eikä sanoittaa. Toisaalta Bachin monikerroksisuus on niin päätähuimaavaa, että musiikki houkuttelee musiikkinautinnon ohella matemaattisiin, tunteellisiin, historiallisiin tai sanallisiin analyyseihin musiikin kokemuksen syventyessä jokaisen mietintäkierroksen jälkeen.

Yhteisessä prosessissa Aulin kanssa oli äärimmäisen mielenkiintoista huomata samankaltainen rakennuspalikoiden työstö: meille molemmille sanoittamisen ensivaihe sisälsi kunkin teoksen yleistunnelman miettimistä, mikä sitten ilmeni visuaalisena maisemana tai yleisenä sisällöllisenä tapahtumakontekstina. Tässä oltiin jo pisteessä, joka on mahdollista sanallisesti kuvailla. Yhtäläinen näkemys valtasi siitä, että maiseman valinta on myös tietoinen päätös; jokin muukin maisema olisi voinut toimia. Omassa sanoitusprosessissani kävin lause lauseelta ja tahti tahdilta musiikkia läpi tunneanalyysin kautta ja tuumien, mitä voisi kussakin musiikillisessa tunnelmassa tapahtua. Aulin tekstin minun vastaavaan verrattuna koin runollisemmaksi tunnelmaltaan.

Prosessin yksi mielenkiintoisin osio oli huomata, että kokemuksemme eivät välttämättä olleet aina yhtenevät ja Aulin sanoillaan kuvaama tunnelma ei aina vastannut omiani. Jälkikäteen keskustellessamme totesimme, että kumpikin otimme maisemiin ja kertomuksiin surutta täysin henkilökohtaisia aineksia kuten mummolan peltomaiseman tai kokemukset luistelusta, joilla kummallakaan ei ole mitään tekemistä Bachin kanssa. Ja tässä päästään musiikin upeimmalle alkulähteelle: itse kunkin sielunrakenne ja kokemukset tekevät meistä ainutlaatuisia yksilöitä, enkä lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka Bach samalla musiikilla puhuttelee ihmisiä eri tavoin! Kauneuden lisäksi musiikista löytyy konkreettisia terapeuttisia aineksia kun jokainen voi sanoittaa (tai olla sanoittamatta) musiikkikokemusta omien tunteiden kautta ja Bach vapauttaa tuskasta purkamalla riitasoinnut ennemmin tai myöhemmin lyhyemmän tai pidemmän käsittelyn tuloksena.

Jälkikäteen Auli kiittelee prosessissamme sitä, että sai etuoikeuden tuoda oman versionsa esiin ja näkyväksi ja sanoittaa sen tavallaan. Itse koin upeaksi Aulin rohkeuden tarttua myös siveltimeen! Lopulta pitkälle Aulin rakentamassa puheen ja musiikin ja maalauksen vuoropuhelussa musiikki sai ajallisesti huomattavan roolin ja vuorovaikutus syntyi siveltimen seuratessa musiikin linjoja ja jousen liikettä hitaana, painavana, paksuna, synkkänä, tummana tai iloisena, reippaana ja valoisana.

Kaksi vuotta projektin jälkeen käydyssä keskustelussa juttelimme Aulin kanssa Bachista muutenkin: painottuuko Bach-kokemus älyllisyyteen vai tunteellisuuteen, onko Bach-suhde intohimoinen vai sisaruussuhteen rakkauden kaltainen? Muuttuuko Bach-suhde iän ja olosuhteiden mukaan ja missä elämäntilanteessa Bach koskettaa eniten? Onko niin, että kun luulee ymmärtävänsä Bachia, onkin vasta raapaissut pintaa? Mitä kaikkea avautuu numeromystiikan takaa tai Bachin varsin rankkojen elämänvaiheiden takaa? Kuinka on mahdollista, että poskelle vierähtää kyynel vain Matteus-passion viimeistä sointua, riitasoinnun purkausta ajatellessa tai h-mollimessun ilo-osa tempaa väistämättä mukaansa liikkeeseen ja riemuun?

Liittyköön Taidevaellus Taiteiden yönä Bach-projekti satojen tuhansien Bach-kokemusten joukkoon ja yhdeksi projektiksi muiden joukkoon. Kylläkseen teemasta ei saa, joten jatkoa seuraa ennemmin tai myöhemmin.

Ote Aulin tekstistä:

Sumua pelloilla...on paettava. On jo ilta, taivas hämärtyy. Minun täytyy löytää se koivikko...mutta tämä tie...on vaikea...jäätynyttä mutaa tarttuu kenkiin...lätäköitä jotka risahtavat - kuin kirkaisut...
Miksi minä juoksen? Koivikon reunalla käännyn katsomaan. Onko siellä joku? Ketä minä pakenen? En muista enää. Ehkä en tiennyt. Kuka olet? Kuka olen?