Luis Fiestas:

I Yön saapuessa

Yön saapuessa
herää sieluni
ja suuntaa kohti kaupunkia.
Ja kaikki valot
heijastuvat siinä,
ja tunnen itseni jumalalliseksi.
Muistoissani
säteilet:
laulan ja hymyilen,
olen kuolematon.

Laskee yö ja sieluni
(niin öinen)
iloitsee itsessään
ja tässä rakkaudessa
joka olet sinä,
joka olet kaikki. 

II Kasvoillani avoimet silmät

Kasvoillani avoimet silmät,
suurenmoinen yö mumisevien tähtineen
toiveeni, sydän, vain unelmoivat. 

Sähköiset maailmat:
eläväiset solut kilpasilla,
hienovaraisimmat ja epätäydelliset kohtaamiset
nauraen, laulaen
eri suuntiin kulkevat tuhannet auringot
toiveet olla ja saapua.

Rakastaa…
joki välkehtii ja virtaa,
suutelee muiden maita, jotka ovat
muuntuva asumus,
vaihteleva ja täydellinen,
keskeneräinen, absoluuttinen, jumalainen.

Joki on itsessään…
Siirtymän siirtymä,
jonkin toisen sillan silta, joka ei lakkaa syntymästä
ja,
vaikka jumalat tahtoisivat,
ei voi kuolla. 

Joki olen minä.

III Sisälläni

Sisälläni
kasvosi kuva ja päivän parfyymin
joka oli ja ei ollut
tiivis muisto
tästä suurenmoisesta kokemuksesta.
Tapaaminen oli outo välitila
alkukantaiseen intohimoon.
Sanatonta ymmärrystä,
pelon ekstaasia,
loputonta itsen etsimistä.

Hiljaisuus hymyilee
ja pimeys on hiljaa.

Elämän elämää liikkeessä,
sen täydellinen kopio
silmieni ja suuni
varjossa ja rauhassa. 

IV Jos sieluni on kadoksissa

Jos sieluni on kadoksissa
en aio sitä etsiä.
Annan sen lentää
kasvoillani olevien
pimeiden mysteerien luo.
Hän vie
keskeneräiset silmäni,
ja halukkaat käteni
löytävät kohteen,
kaiun,
peilin,
kasvot, joita etsin.

Ei,
En tule estämään
lentoa, jonka tulee tapahtua.
Haluan tavoittaa
jatkumon, jota en löydä,
tunteen, joka haluaisi loppusoittonsa,
ratkaisun ilman arvoituksia,
tarkan vastauksen yön kysymyksiin.

Poema y música de Luis Fiestas. Primer presentación 24.5.2014 en el restaurante La Morena