Ja niin arvon herra Grandgousier kuuli istuessaan, juodessaan ja pitäessään hauskaa muiden kanssa sen hirvittävän karjaisun, jonka hänen poikansa päästi päivänvalon nähdessään. Suurisuun huudoista erottui kippis-sanan toistelu, mistä pääteltiin että poika on kovin janoinen. Ranskalaisen isän huudahtaessa QUE GRAND TU AS LE GOUSIER, totesivat läsnäolijat, että poika on nimettävä isänsä lausahduksen mukaan. Niin Gargantua, suurisuu karjukurkku sai ranskalaisperäisen nimensä. Isän hyväksynnän lisäksi myös pojan äiti oli kovin ihastunut nimeen.

Äänekästä poikaa rauhoittaakseen he antoivat tämän juoda mielin määrin ja sitten hänet kannettiin kastemaljan ääreen kuten hyvien kristittyjen tapana oli.

Ja pojalle hankittiin seitsemäntoistatuhattayhdeksänsataakolmetoista lehmää, jotta häntä voitaisiin asianmukaisesti ruokkia. Ei olisi koko maasta löytynyt sellaista imettäjää, jolla olisi ollut kylliksi maitoa pojan valtavan ruokahalun tyydyttämiseen.

Kuitenkin ovat jotkut Duns Scotuksen oppilaat väittäneet Gargantuan äidin, Gargamellen poikaansa itse imettäneen ja että tämä olisi joka kerran saattanut antaa tuhatneljäsataakaksi tynnyrillistä ja yhdeksän kiulullista maitoa, mikä ei kylläkään ole totuudenmukaista. Tämä väittämä on Sorbonnen yliopistossa julistettu äidin rinnan toimintaa häpäiseväksi. Tällainenhan loukkasi hurskaitten korvia ja kärysi harhaoppisuudelta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, maailman ääriin saakka siis.

Referaatti Rabelaisin 1500-luvulla kirjoittamasta Suuren Gargantuan hirmuinen elämä -kirjan kappaleesta, jossa kerrotaan itse päätähden syntymästä.