Satuin teininä pääsemään Espoon Musiikkiopiston kautta kuuluisan viulistin mestarikurssille, jonka loppukonsertissa soitin ensimmäistä Bachin soolosellosarjaa alttoviululla. Kokemus oli käänteentekevä, vaikka maestro oli kaikkea muuta kuin barokkispesialisti. Bachin kertomuksellisuus avautui minulle konsertissa kokemuksena, josta katosi aika ja jossa oli vain tarina lukuisine käänteineen. Koin voivani vaikuttaa tarinan etenemiseen hyvinkin voimakkaasti äänenpainoja mielijohteideni mukaan vaihdellen ja koin, että yleisö tuli mukanani haluamallani tavalla. Näin voimakkaita kokemuksia esiintyessä on tullut muutaman kerran myöhemminkin, vaikka muoto onkin muuttunut ja mielen liikkeet ovat tulleet tietoisemmiksi.

Bachin musiikin kertomuksellisuus pohditutti minua kovasti tämän jälkeen ja jo ennen kuin pääsin käsiksi Harnoncourtin ja muiden gurujen ajatuksiin ja tekemisiin. Löysin sittemmin paljon innostavaa materiaalia näiden barokin tutkijoiden ja barokkimuusikoiden sanomisista ja tekemisistä ja olin lisäksi siinä onnellisessa asemassa, että pääsin varhain mukaan Keski-Euroopassa nousseen barokkiliikkeen tempauksiin ja joidenkin barokkiyhtyeiden toimintaan muusikkona.

Sibelius-Akatemian kirjallisen lopputyön aiheeksi aikanaan valikoitui lähes itsestään selvästi barokin ja erityisesti Bachin musiikin kertomuksellisen luonteen pohdiskelu. Pyrin lähestymään teemaa niin epätieteellisesti kuin virallisessa lopputyössä on mahdollista ja syvennyin kahden soolosellosarjan kertomuksellisuuteen subjektiivisen kokemukseni analysoinnin kautta. Nimitin prosessia tunneilmapiirianalyysiksi. Jonkinmoista tieteellistä kulmaa löytyi retoriikan oppeja tutkiskelemalla, enkä yllättynyt siitä, että hyvän tarinan muoto ja kertomukselliseksi kokemani musiikin muoto noudattavat samoja lainalaisuuksia. Voi olla asian esittely ja lähtötilanne (musiikissa sävellaji, tempo ja kunkin osan perusrytmiikka), minkä jälkeen aihetta pohditaan monista kulmista (sointukäännökset, varioinnit) ja konfliktejakin (purkautuvia riitasointuja) syntyy. "Toisaalta niin ja toisaalta näin ja tuokin oli sitä mieltä ja tämäkin tätä." Konteksti ja maisema sekä tarinaan osallistuvat ihmiset luovat tunneilmapiirin niin kertomuksissa kuin kertomukselliseksi kokemassani musiikissa. Kokeilin omaksi ilokseni, kuinka toimisi musiikkikertomuksen ”kääntäminen” kielikielelle ja helppoahan se oli. Kuuntelin pala palalta musiikkilauseita ja tuumin, mikä sillä hetkellä senhetkisessä mielentilassa kokemani tilanne vastaisi musiikin luomaa tunneilmapiiriä.  Tarinoista tuli loogisesti eteneviä juttuja.

Olen jatkanut myöhemminkin aiheen parissa. Nykyisin on kovin muodikasta puhua taiteidenvälisyydestä ja konsertteihin yhdistellään mielellään erilaisia puhe- tai tanssi- tai valo-osuuksia. Yksi Encanto Music ry:n perustamiseen johdattanut taiteellinen juonne liittyi kuitenkin tähän jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten syntyneeseen kokemukseen musiikin puhuvuudesta ja musiikkiin sisään rakennetusta tarinasta. Todettakoon kuitenkin, että tämäntyyppinen kokemus liittyy itselläni erityisesti barokkimusiikkiin muiden musiikinlajien toimiessa hieman eri rakennuspalikoilla.

Rakastamani Bach ja kertomusteema on noussut jälleen pintaan Encanton suomien kokeilevien taiteentekomahdollisuuksien myötä. Sen lisäksi, että löydän itse jatkuvasti uusia puolia Bachista, rakastan tilannetta, jossa työparini löytääkin itsensä jokseenkin toisenlaisista maisemista kuin itse itseni löysin saman musiikin parissa. Ihastelen sitä, kuinka moneen Bachin musiikki venyy, kuinka monenlaisia ihmisiä se koskettaa ja kuinka monenlaisiin elämänkokemuksiin se voi antaa vastauksia. Kuuntelen ihastellen Glen Gouldin soittamaa Bachia, harmonikalla soitettua Bachia, modernilla sellolla soitettua Bachia tai barokkisoittimilla esitettyä Bachia. Ja hyvin mieleenpainuva kokemus oli vuosia sitten näkemäni dokumentti, jossa Yo Yo Ma ja aasialaistaustainen tanssija pohtivat Bachin tunneilmapiirejä ja pohdinnan kautta syntyi henkeäsalpaavan kaunista liikekieltä, jossa kaikki kulttuurirajat ylittyivät koskettaen syvintä ihmisyyttä. 

***

Bachin lisäksi rakastan syksyä. Tämän vuoden syksyä rakastan erityisesti, koska pääsen jälleen rakastamani tematiikan ja musiikin äärelle uusilla tavoilla. Soitan Bachin soolosellosarjoja huvikseni useana päivänä Sinisen huvilan taideterassin ulkokahvilassa erilaisia kerrontatapoja erilaisissa säätiloissa testaillen.  Toisinaan kahvinjuojat kääntyvät kuuntelemaan, toiset jatkavat rupattelua ystävänsä kanssa. Nautin tilanteen mutkattomuudesta ja saatan välillä jutella lähipöydissä istuvien kanssa, jos siltä tuntuu. Soittotuokioita on ollut tätä kirjoittaessani muutama ja lisää on vielä tulossa. Taideterassin Bach-soitot johtavat kohti Taiteiden yötä, jonka vietän taiteilijaystävieni kanssa pitkän kaavan mukaan useiden tuntien ajan Bachia soittaen, tunteista ja Bachista puhuen. Ihmeeellinen on Bach, joka on inspiroinut syvästi lukemattomia taiteilijoita, niin minuakin!

Laura Kajander, elokuu 2016

Bachia Taiteiden yönä, aikataulu ja paikat:

Taidevaellus taiteiden yössä