Kevätkauden taidesalonkisoppa on poreillut jo kahteen kertaan ja jokseenkin erilaisilla aineksilla. Ensimmäisen nauttimiseen oivalliset puitteet tarjosi 126-vuotiaan Villa Kiven alakerta.

Salonki-iltapäivän rakentaminen siellä oli suorastaan pakko aloittaa pienellä mielikuvamatkalla: juuri tässä huvilassa talon emäntä, kirjailija Maila Talvio perusti vuonna 1907 lukupiirin, jossa vieraina nähtiin ja kuultiin eri taiteenalojen kulttuuripersoonia. Aikansa taidesalongin kävijöillä oli juuri sama näkymä Töölönlahdelle, samassa puuhuvilassa ikiaikaisen kallion päällä – luultavasti myös sama halu jäsentää maailmaa taiteen ja elämyksellisten asioiden kautta, yhdessä kokien. Näillä asetuksilla oli ilo toivottaa salintäyteinen kuulijakunta tervetulleeksi yhteiseen sunnuntai-iltapäivään rakkauden olemuksen äärelle.

1920-luvulla syntynyt käsite salonkijazz, erotuksena melujazzista ja haitarijazzista, osui tismalleen ja tilanteeseen sopivasti kuvaamaan päivän musisointia. Olipas huikeaa kuulla eri yhteyksistä tuttuja muusikkokollegoja tuoreesti sovitettujen ja tulkittujen jazz-klassikoiden kimpussa! Sensitiivistä ja nautinnollisen svengaavaa. Bravo Annimaria, Petri ja Matti!

Musisoinnin ja jazzlyriikan näkökulmia päivän aiheeseen rytmitti kirjailijavieraamme Roman Schatzin sanataide. Ja millä tavalla; matkasimme korinttolaiskirjeestä vokaalirunouden kautta kutkuttaviin spekulaatioihin rakkaushormoonitason mittauksen vaikutuksista asuntolainan myöntöön. Ja kokonaisuuden lopuksi kirjaileva baritonimme astui vielä kaapista ja lauloi kultaisten muusikoidemme kanssa. Jep! Salonki-emännän muistiinpanoista löytyy vielä merkintä päivän mauista rakkauden eri vaiheisiin liittyen: "vaahtokarkkiunelma" ja "wanha suola janottaa".

Kansainvälisenä naistenpäivänä ovensa taidesalongille avasi taiteilijapariskunta Heleniuksen tunnelmallinen Sininen huvila piirun verran etelämpänä Villa Kivestä. Pihalyhdyt sytytettiin, kahvit keitettiin (kyyditsemään naisten makuun suunnattua lime-lemon-marenki-makupalaa) ja jälleen iloksemme väkeä saapui runsaslukuisena. Catriona, May, Norah, Milla ja Kaisamaija asettuivat mukisematta soitinkoteloineen vanhan huvilan keittiön uumeniin ja tarjosivat illan hämärryttyä täyden kattauksen barokin ajan naissäveltäjien tuotantoa. Nuoret, asialleen omistautuneet muusikot rakensivat teoksia tulkitessaan mielessäni aikasillan vuosisatojen päähän vahvoihin ja luomisvoimaisiin sisariinsa. Summa summarum: ihminen on ytimeltään sama, taide on ajatonta, mutta yhteiskunta ja yhteiset arvot muuttuvat. Kuinka etuoikeutettua olla nainen taiteen tekijänä tänään.

Vieraaksemme oli lupautunut myös taidehistorioitsija Ulla Aartomaa, joka piirsi henkilökuvia 1700-luvun kansainvälisistä naistaiteilijoista edeten Suomen taiteen historiaan naisnäkökulmalla. Innokkaiden keskustelupiiri olisi mieluusti jatkanut jo pitkähköä arki-iltaa yhä... No, seuraavaan kertaan – joka onkin jo ensi lauantaina. Eläintarhan huvilassa viritellään kevättä rintoihin Bellmanilaisittain, tulkaa mukaan!

Ja jakakaa ystävät ajatuksianne ja kokemuksianne kirjoittamalla Encanton blogiin, osoitteeseen encanto@encanto.fi.

Lea Pekkala, salonkiemäntä