Tunnekuohujen ja taiteisiin heittäytymisen taustalla on hyvin arkisia ja käytännöllisiä asioita: Melodramaattinen päivä lähti käyntiin jo aamusella kun kellarista kannettiin kymmeniä tuoleja huvilan salonkitilaan. Pölyjen putsauksen lomassa paikalle saapui Ari Harenko flyygelin kanssa ja siinäpä vasta ihmettelemistä riitti. Yksi mies ja flyygelinsiirtoaparaatti riittivät parisataakiloisen soittimen siirtoon. Ja sitten alkoi plimputus ja kilistely, eikä ilman sitä oltaisi voitu taata sielua ja korvia hivelevää iltaa. Pianonvirittäjä tarkisti äänten tasot ja saattoi yläsäveletkin kohdalleen. Toisaalla valmisteltiin tarjoilut ja huonekalujen sijoittelut. Iltapäivään mennessä alkoivat puitteet olla kasassa ja taiteilijat saapuivat availemaan ääniään ja testailemaan tilaa. Oli heti selvää, että nyt on oikea sisältö löytänyt oikean paikan.

Pianisti Maria Suokas ja näyttelijä Tuukka Vasama tulkitsivat melodraamoja, joista osa oli varta vasten melodraamoiksi tehtyjä teoksia, osa taiteilijoiden itsensä kokoamia sanan ja sävelen liittoja, kamarimusiikillista puhetta ja soittoa, reagointia, impulssien vaihtoa. Eläintarhan huvilan historiallisiin juuriin niin hengeltä kuin sisällöltä sopivat Sibeliuksen teokset, joista yksi oli alunperinkin melodraamaksi tehty ja toinen Suokas-Vasama -duon rakentama kokonaisuus Juhani Ahon teksteihin perustuen. Nykypäivän näkökulmia melodraamaan toi Esa Ylivaaran tilaussävellyksen lisäksi ja improvisatorinen hetken suomiin mahdollisuuksiin tarttuva esitys: Marja Helenius, jonka veistoksia oli esillä, sattui paljastamaan syyskuun salongissa kuvataiteilija Miina Äkkijyrkän runoja kuultuaan, että myös hänen pöytälaatikossaan on yhtä ja toista. Kauniit runot saivat herkän säveltaustan Chopinin Nocturnen erityishitaan tulkinnan myötä ja kokonaisuus oli hyvin koskettava. Olisiko taiteden välisyys myös tätä, taiteilijoiden kokeiluja oman genren ulkopuolella? Ei kuvanveistäjästä ole tieten tahtoen tarpeen tehdä runoilijaa, muusikosta näyttelijää tai näyttelijästä laulajaa, mutta eri ihmisten panos saattaa tuoda inspiroivia impulsseja eri suuntiin. Hetken ja ainutkertaisen kokemuksen arvokin on merkittävä.

Pieni videomuisto löytyy YouTube -kanavalta.

Esiintyjien ja yleisön raja häilyy salonkitilaisuuksissa rennolla tavalla. Esitysten lomassa keskusteltiin vilkkaasti melodraaman merkityksistä. Tuukka Vasama ja Maria Suokas kertoivat kokemuksistaan aiheen äärellä ja Laura Kajander esitti kysymyksiä ja myös yleisön puolelta saatiin mukaansatempaavia kommentteja. Mielenkiintoista jutustelua käytiin myös säveltäjä Esa Ylivaaran kanssa säveltämisprosessista; sekin hyvin taiteilijakohtainen juttu. Vilkas jutustelu jatkui pullan ja virvokkeiden äärellä tauolla ja pitkään esitysten jälkeen. Puuhapisteeltä löytyi Eläintarhan huvilan vieraskirja, Encanton kannatusyhdistysliittymislista sekä Encanto Zen -kirja, johon osallistujat saattoivat kirjata mietteitään.

Antoisan illan päätteeksi keskiyön lähestyessä ympyrä sulkeutui: taas kanniskeltiin tuoleja. Pölyttykööt ne vain pikkuisen, sillä seuraava salonki Eläintarhan huvilassa on pian alkukevään aikana Lea Pekkalan ottaessa salonkiemännän roolin.

Kiitos Ari, Kari, Sari, Mari, Lari, Jari - vai mitä nimenne olivatkaan - mistä saittekaan päähänne osallistua tuolien kantoon ja loppuroudaukseen...tuloksena oli yhteistä kuntoiluiloa tunnekuohujen vastapainona.

Pianotaiteilija Maria Suokas, mitä melodraama sinulle merkitsee, mikä on melodraaman syvin olemus?

"Kirjallisuuden ystävänä minua ovat viehättäneet esimerkiksi ranskalaisessa pianomusiikissa paljolti viljellyt sitaatit ja säveltäjien teoksiensa oheen laittamat runot. Kiinnostukseni ja ihastukseni melodraamaan taidemuotona syttyi kerrasta, kun sattumalta sain eteeni Franz Lisztin melodraamoja lausujalle ja pianistille - miten ainutlaatuisia mestariteoksia ne olivatkaan! Olin - ilmeisesti kuten niin monet muutkin aikalaiskollegani - vain hajamielisesti ajatellut musiikinhistorian tunneilla käsitellyn melodraaman olevan kaikin puolin kuollut ja kuopattu, mutta nämä teoksethan suorastaan iskivät naureskellen silmää moiselle harhaluulolle ja sitä myöten edellinen konserttiprojektini Kuun yö syntyi. Silmäni avautuivat poimimaan melodraamallisia teoksia muidenkin säveltäjien tuotannosta hiukan samaan tapaan kuin aloitteleva sienestäjä huomaakin ilokseen erottavansa aiemmin tyhjältä näyttäneestä metsästä suppilovahveron poikineen. Melodraaman perimmäinen merkitys minulle on saada olla yhtäaikaa sekä taidemusiikin että lausuntataiteen äärellä, saada luoda yleisölle samalla kertaa sekä musiikillisesti että sanallisesti selkeästi seurattavaa korkealuokkaista kerrontaa. Mielestäni melodraamataide on äärimmäisen lähellä liediä, melodraama on taiten esitettynä hyvin voimakas ja ehyt sanan ja sävelen liitto."
Lue lisää Marian ajatuksia taiteista ja elämänmenosta blogista.

Vakiintuneiden taidelajeja yhdistävien muotojen kuten ooppera ja musiikkiteatteri ja elokuva rinnalle nousee nykyisin monenlaisia uusia variaatioita. Näyttelijä Tuukka Vasama, millaisissa projekteissa olet ollut mukana?

Teen teatteriklovneriaa Red Nose Companyssä, jossa yhdistelemme perinteistä tarinankerrontaa, fyysistä klovneriaa, musiikkiteatteria ja Stand Upia. Kierrämme parhaillaan Suomea Punainen viiva -esityksemme kanssa.

Esitystaiteen seura on monialainen helsinkiläinen kollektiivi, jossa on ihanaa toteuttaa äärimmäisen taiteen hankkeita. Tuoreessa Asetelmia-esityksessä Tuomas Timosen runot ja Verneri Pohjolan jazz yhdistyvät vahvan ekspressiiviseen näyttelijäntyöhön sekä tilallisiin asetelmiin. Esitystaiteen seurassa olemme myös tehneet useita teknologialähtöisiä esityksiä - kuten Pimeä projekti -esityssarjan, jonka yksi osa oli uv-valolla valaistu liveinstallaatio (toisin sanoen salissa oli pimeää…)
Lue lisää Tuukka Vasaman mietteitä taiteista ja elämästä Turinaa Tuukan kanssa -blogista.