SATAA SIELUN YLLE
Juan Rumi
Suom. Johanna Suhonen 

Sataa sielun ylle
maan betoniselle iholle
sataa turhaan sementille
suru huutaa turhaan. 

Mitä olemme ajan edessä?
kaukaisuus, maanpako, poissaolo
Miten silmäni kirkastuivatkaan
kaukaisen taivaan sinisessä yössä!
Täällä ne pienenevät
hukkuvat varjoihin
aika ahmii niiden huolet
hiljaisuus kiiltomadot
jotka toisilla teillä johdattivat meitä
tuettomia
toivon kukoistaessa.