Encanton taideretkikunta vaelteli taiteiden yössä huvilalta toiseen taiteista ja aluehistorian havinasta nauttien. Retkivarustus, johon kuului viuluja, luuttu, sello, eväitä ja viiniä kulki mukana repuissa ja polkupyörän pakkarilla. Vaellusväki taiteilijoineen sulautui yhdeksi innostuneeksi joukoksi; kokemuksia ja tietoja vaihdettiin ahkerasti Lea Pekkalan kokoaman aluehistoria-alustuksen innoittamana.

Ja joka välissä musisoitiin! Kuultiin luuttumusiikkia ja lauluja, balladeja ruotsiksi ja muilla tilanteeseen sopivilla kielillä, kuultiin sonaatteja ja kuultiin jousitriomusiikkia. 

Kirjallisuusotteitakin oli matkassa mukana. Tietysti! Onhan Linnunlaulun alue ennenkin vilissyt kirjailijoita (kuten Maila Talvio), filosofeja, ruonoilijoita ja muita taiteilijoita.                                 

Niin myös kuvaus herkän sielun saapumisesta rautateitse Helsinkiin...tässäpä yksi taidevaelluksen runoista vielä jälkikäteenkin nautittavaksi:                                

Ilpo Tiihonen, 1980

Nocturne

Tunnetko
     kuinka Linnunlaulun silta
kahdentoista kiskoparin ylle jännittyy
ja kuu kellahtelee
vaunun karahvissa
          Helsinkiin

Mies,
  vinkuvalta rapulta
     hämärän tarjotinta
        tarraa palteisiin,
ja tähdet satavat
Kotini!  Isänmaa!

Matkojen lasta tänne asti
                    olet kätkynnyt,
ruislintuas, onnen ääntä
                        laulata nyt!

 

Taideretkikuntamme yhden illan nuuhkaisu Linnunlaulun kallioiden huvilahistoriaan ja huviloiden tähän päivään aloitettiin sen historiallisesta sydämestä, Eläintarhan huvilan takapihalta. Kyseisen huvilan kupeeseen sijoittui nimittäin jo 1840-luvulla vireästi juhlapaikkana ja aistinautintojen tyyssijana toiminut Gröna Villan. Helsingin kaupungin vuonna 1877 määrittämässä maanjaossa Töölönlahden itäpuolinen alue jaettiin 14:ään aidattuun huvilatilaan, viidenneksitoista tänä päivänä kuitenkin lasketaan alueella jo sijainnut vanhin Gröna Villan. Vuonna 1889 valmistuneen, Oskar Sundbergin suunnitteleman Eläintarhan huvilan rakennuttaja rautatieläinen Frans Oskar Blom asui seitsenlapsisen perheensä kanssa nimenomaisessa villassa odottaessaan huvilansa valmistumista. Gröna Villan purettiin lopulta 1960 -luvulla rautatien levennystöiden tieltä.

Djurgårds villor -alueen viidestätoista, etupäässä 1880- ja 1890 -luvuilla rakennetusta huvilasta on tänään jäljellä seitsemän piharakennuksineen. Kolme huvilaa on purettu levennetyn rautatiekuilun takia, neljä Helsingin kaupunginteatterin tieltä ja lähimpänä Hakaniemen toria sijainnut tieverkostosuunnitelmiin liittyen.

Alueen jakavan rautatien itäpuolen kalliolla sijaitseva, kaupungin tyylikkäästi restauroima Eläintarhan huvila antaa pysyväisnäyttelyssään oivan mahdollisuuden eläytyä 1800-luvun huvilakulttuuriin ja porvariskodin tunnelmaan. Huvila on läpi historiansa ollut tiiviissä asuinkäytössä. Rakennuttaja Blomin suurperhe asui aikanaan yläkerrassa vuokraten alakerran useille perhekunnille. Perikunta jatkoi 1950-luvun asuntopulan ja vuokrasäännöstelyn aikaan jaetun talon vuokraamista. Uusi omistaja Niilo Koljonen vuokrasi vielä 1990-luvulla kaivolla ja kompostikäymälällä varustettua kiinteistöä työssäkäyville nuorille ja opiskelijoille. Helsingin kaupungin kulttuurikeskus on vuodesta 2000 ylläpitänyt huvilan yläkerrassa ulkomaalaisten taiteilijoiden residenssiä edistääkseen kansainvälistä taiteilijavaihtoa.

Itäpuolen kolmesta säilyneestä huvilasta kaksi on kivirakenteisia. Sokeain ystävät ry:n vuonna 1892 rakennuttama ja Magnus Schjerfbeckin suunnittelema "koti sokeille tytöille" laajeni 1906 käsittämään myös sokeain ammattikoulun ja kirjaston (suunnittelija Waldemar Aspelin). Nykyään rakennuksessa sijaitsee Helsingin kaupungin päiväkotivirasto, ja tontin puuhuvilassa elämää vilisevä päiväkoti.

Kaupunginteatterin vierestä löytyy edustava suunnittelija Alfred Rosenbröjerin 1893 valmistunut Hedvig Sofiahemmet. Rakennus on rahoitettu peruukintekijä Hedvig Sofia Appelrothin testamenttilahjoituksella ja ulkoasun lisäksi myös sen käyttötarkoitus on suojeltu. Säätiö rakennutti kiinteistön "sairaskodiksi kroonikoille". Tätä nykyä Hedvig Sofiahemmet palvelee yksityisenä, dementikoille soveltuvana naisten vanhainkotina.

Rautatien länsipuolelle johtaa 1880-luvulla Eläintarhantien jatkeeksi rakennettu silta ja sieltä löytyy edelleen neljä alkuperäisen tonttijaon mukaista huvilaa.

Kirjaimellisesti rautatiekuilun partaalla sijaitsee Sihvolan suunnittelema ns. Vaaleapunainen huvila. Rakennus toimii tänäkin päivänä rakennuttajasuvun yksityiskotina. Viereinen Niilo Michelssonin suunnittelema Sininen huvila on paitsi yksityiskoti, myös taiteilijapari Heleniuksen ateljee- ja näyttelytila.

Linnunlaulun alueen värikästä, monimuotoista ja korkeakulttuurista historiaa edustaa yksi alueen maineikkaimmista puuhuviloista, Töölönlahden rannalla sijatseva Villa Kivi. Selim Lingqvistin ja Elia Heikelin suunnittelema huvila valmistui 1890 herrasväen vuokrataloksi. Vuonna 1904 huvilaan muuttanut kirjailija Maila Talvio muistetaan ylioppilaille suunnatun Lukupiirin perustajana. Talvio ja miehensä, kielitieteilijä Jooseppi Mikkola kutsuivat säännöllisesti kotiinsa koolle ajan merkittäviä kulttuuripersoonallisuuksia. Vieraina nähtiin myös kirjailijota ja suurlähettiläitä Ranskasta, Puolasta ja Baltian maista. Vuonna 1985 kaupunki lahjoitti ostamansa purku-uhan alaisen huvilan sivurakennuksineen Kivi-talo Säätiön omistukseen. Tänään Villa Kivi toimii kirjallisuuden talona tarjoten kirjailijoille työtiloja ja residenssin vierashuoneita. Myös lukemista edistävä Lukukeskus toimii Villa Kivestä käsin.

Villa Kiveä vastapäisellä kalliolla junaradan vieressä sijaitsee säilyneistä huviloista viimeinen, arkkitehti J. Westerlundin yksityiskäyttöön suunnittelema huvila nro 9. Vuonna 1929 sen kuitenkin osti Helsingin Diakonissalaitos perustaen sinne kehitysvammaisten lasten hoitokodin, Rinnekodin. Huvilan omistaa nykyisin värikkäällä tavalla Helsingin kunnallispolitiikassakin vaikuttanut ikianarkisti Aulis Junes. Hän kunnostaa suurta perinnehuvilaansa hitaasti uhkasakkojen painostamana ja suunnittelee haaveillen rakennuksen museoinnista. Nähtäväksi jää, mutta mm. hänen taistelunsa alueen virkistyskäytössä säilymiseksi uudisrakentamisen paineessa on joka tapauksessa kantanut tähän päivään saakka.   

- historiaesityksen kokosi Lea Pekkala

Huviloiden aarteita.

Ja huvilahistoriaesitelmä by Jorma Helenius: