URGELE-KEIJU

Palatessaan kaukaisten maiden seikkailuretkiltä, urhea ritari Lisuart ja hänen palvelijansa Pedrillo rakastuvat neitokaisiin nimeltään Marton ja Robinette. Mutta eipä Lisuart tiedäkään, että Marton on oikeasti valepukuinen haltijatarprinsessa Urgele. Salaisissa mietteissään haltijaprinsessa pitää Lisuartia maailman komeimpana nuorukaisena. Ennen antautumistaan rakkaudelle, täytyy prinsessan koetella nuorukaisen uskollisuutta, joten hän ujuttaa Lisuartin kohtaamaan rakkauden hovin kuningattaren, Bertan. Kuningatar asettaa ritarille kysymyksen, jonka ratkaisemisessa vanhukseksi pukeutunut valepukuinen haltijaprinsessa itse ovelasti auttaa. Mutta edellytyksenä on vastapalvelus ja ritari saa opetuksen... 

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

Olipa kerran keiju niin nätti
nimeltänsä Urgele.
Keijun sydämeen jäljen jätti
ritari-Lisuart, urhea.

Ol´ keijulla taikurin voima ja mahti,
yön, päivänkin kulkua taioillaan vahti
mielensä mukaan maailmaa muutti
sai mitä tahtoi ja siinäpä se.

Mielensä täytti ritarin komeus
sydämen valtasi haave ja lumous
vaalea, pitkä ja komea tuo
hurmaava kuin Jack Sparrow.

Vaan nytpä pulma, huoli niin julma
Lisuart-ritari, lieneekö jalo?
Aatos, miete ja mieli miehen
onko tuo tyhjä kuin autiotalo?

Voiko luottaa komeaan urhoon,
onko varmasti kunnon mies?
Liekö Lisuart konna ja kopea,
tämänhän toki vain kohtalo ties.

Aatoksen sai Urgele-keiju
Kuink´ ritarin kunnian testata vois
kas taikavoimansa käyttöön otti,
näin epäilyt hän sais jo pois

Niinpä keiju keitoksen keksi
sai taikapadan porisevaksi
ja soppaan heitti yrttejä kaksi
itsensä taikoi kurttu-AKAKSI

Keijusta tuli siis nuhjuinen akka
akasta taas korttipakka
pakasta vaikka takka taikka lakka, sakka, haipakka…!

**

Vaan nytpä vasta tarina alkaa
Kaks´neitoa kedolla yhtä jalkaa
Kukkaloiston keskellä
leppoisalla retkellä

Toinen heistä tarinan tuttu
Urgele, päällään toinen nuttu
Keijumme valeasussa tarpoo
Nimensä on tässä Marton

Marton, kaunis ja ylhäinen
Rakkautta kaihosi Lisuartin
Palvelusneito ol´ Robinette
Vaan mietteitä neidon arvaa ette!

******

Ah niin oli Marton rakastunut
sydänjuuriaan myöten ihastunut
vaan varoitteli Robinette,
miestähän tuskin tunnette.

Näin lausui palvelusneitonen:
” Oi tuossa urho vaarallinen,
ja kunnia neidon ylhäisen
lopun voi saada alhaisen”

”On alhaista sukua komistus tuo,
oi varovaisuutta meille suo. 
Maineensa miehen on tuntematon,
no, komea tokikin, ratsukin on”

Vaan vastas hälle neito ylväs:
” ei huolta häivää, usko vaan,
juoneni varma saa luottamaan,
jos läpäisee kokeen konsanaan.”

******

Lisuart-ritari ratsastaa, laukkaa,
aattele ei hän Pedrillo-raukkaa.
jok ´ jäljessä komean ritarin laahaa
tuo palveluspoika ken taakkaa raahaa.

Jalkojaan valittaa Pedrillo tuo,
ulisee, älisee, valittaa, juo. 
”Varvasta vääntää, vatsassa kääntää,
tylsää ja mälsää, kuin sataisi räntää!”

******

Ulinan lopetti Pedrillo, ploks!
ja loksahti suunsa ammolleen, kloks!
Kun isäntä tuijotti toljotti noin,
ja kaunista neitoa ihannoi.

L: ”Katsopa kaunista ihanaa naista,
tuostapa itsellein puolison saan.
Ja katsopa Pedrillo seuralaista,
tyttönen sullekin konsanaan”.

*****

Kun vaikeni laulu taivaallinen,
ol´  palvelustyttö niin murheellinen.
Hän luokse Pedrillon tahtoi jäädä,
mut Marton tuumas kuin mieleltään jäärä:

M:” Nythän on hoppu, aika on loppu,
enhän oo vielä edes täys ikäloppu!
Sulhoni Tauno linnaansa saapuu,
jos en oo siellä niin kaikkihan kaatuu.”

R: ”Jalkani jaksa ei matkaa taittaa,
mieluummin voisin vaik´ pitkäksein laittaa.
Pedrillon kujeita kuunnella vois
se aivan kerrassaan ihanaa ois.”

M: ”Taunoni, prinssini, kiiltävähammas,
linnassaan lehmä ja lahna ja lammas.
Tyrmää ei edes löyhkä suun,
kun nenä löytää kohteen muun.”

Ratsultaan loikkaa Lisuart komea,
neidolle vankasti uljaasti toteaa:
L: ”Näinköhän mahtava herra tuo Tauno,
täytyiskö ottaa miettimistauko?”

M: ”Taunoni, prinssini, bootsien kunkku;
bingon peluri, juomanaan punkku.
Vuosittain vetää hän saappaansa jalastaan
siis myös sukkien vaihdossa tekee parastaan!”

Lisuart-ritari Taunoa tummaa,
prinssiä ilkkuu kuin ihmettä kummaa: 
L: ”Vai tunteiden paloa Taunosi kohtaa,
no pianhan nähdään, mihin se johtaa.”

Kiljuu Marton suoraa kurkkua,
muistuttaa vallan teiniä, murkkua:
M:” Iik, on varas, lurjus tässä,
elämää leppoisaa häiritsemässä!”

R: ”Korvaani kiljut, kuulo ei kestä,
eihän tuo huuto ees mitään estä.”
Mut Marton vain kiljuu, kirkuu ja huutaa,
palvelusneito taas miettii muuta.

Lisuart-ritari kiusaa jatkaa
Taunosta tivaa ja aihetta vatkaa:
L:” Kerrohan edes, Taunoko tietää,
MIKÄ NAISTA MIELLYTTÄÄ?”

M: ”Hyvänen aika, on herrasmies Tauno!
Kylpeekin melkein vuosittain!
Taunolta paljon oppia vois,
jos älliä päässä ees hitunen ois!”

*****

Lisuart mankuu, ei neitoa päästä:
L: ”Oi tuskalta, armaani, sieluni säästä
ja suukkonen suloinen mulle suo,
se varmasti sullekin onnen nyt tuo.”

Kamppailu kiivas, tunteiden tuisku,
ja Martonin mieleen Taunokin muistui:
M: ”Lopettaa täytyy, ei Taunokaan tykkää,
haaveesi suukosta tykkänään lykkää!”

M: ” Oi ei, oi juu, oi voih voih voih”
näin riuhtoi Marton itsensä pois. 
Ja kaakki, koni hihittää,
tuumaa nyt heppa, saa riittää tää, 
 
Koli kop-po-ti kop-po-ti kop-po-ti koo…
Koppoti koppoti koppoti koo 
Tarpeekseen sain hopi hoppoti hoo.
Nyt saapi riittää ja koppoti koo.

Metsästystorvi soi

Robinette kalpea ja kauhuissaan,
säikky, suunniltaan ja huolissaan.
Vaan Marton hykerteli innoissaan,
suunnitelma seurasi muotoaan. 

Sit´  kohtaa ritari tuomarin,
teostaan saa tuomion.
Kunniaton mokoma,
hillitön tuo hurmuri. 

Vaan Martonpa armoa anelee,
suunnitelmaansa kutoilee
Ritarin rakkautta halajaa
ja senpä tempuillaan varmistaa.

*****

*****

Kuningatar kuunteli
tuomariksi joutui.
Marton kohtausta kuvaili,
kuinka metsässä rimpuili.

M: ”Kohteeksi jouduin suutelon,
vaik´ hälle sanoin: tahdo en!
Lyttyyn menivät kukatkin,
kun kedolla näin rimpuilin”

Ja kuningatar tuomitsi:
K: ”Polttakaa mokoma, hirttäkää,
puhkokaa silmät, ei mitään jää,
tuomio suuri, ei armoa nää”

Säikähti Marton, perääntyi:
M: ” Oi eihän se aivan noin kamalaa,
riittää jos pienemmän tuomion saa.
ryhtyy hän sitten katumaan.”

Tuomioistuin kohtuuton,
ritarille lohduton.
Onko aivan oikein tää,
ei miesten näkökulmaa nää?

*****

TOINEN NÄYTÖS

Ritari potee apatiaa
murehtii aikaista kuolemaa
On liian aikaista harppua soittaa
ja taivaan portteja koittaa.

L: ”Oi miksi kohtasin Martonin,
oi miksi kohtalo tuskainen,
Voih, päätös tuomioistuimen,
liekö ees oikeudenmukainen?”

Perdillo tuohon toteaa:
P: ”Naisilla kuitenkin sydän on hellä,
jos kohtelee heitä kuin kukkaa kämmenellä 
anteeksi silloin saa pyydellä.”

L: ”Vaan naisille olen kuin murhaaja,
kuin kylmäverinen tappaja,
harmia en olis tahtonut
olenhan vain rakastunut!”

Valmistautui kuolemaan,
kohtalonaan tuonela. 
Vastuuta ryhtyi kantamaan,
maineensa pelastamaan

Vaan kas, 
Armahdusta tarjoaa
kuningatar tämän maan,
vain yksi ehto tälle on,
se sitten vallan ehdoton:

Ratkaistava ritarin,
kysymys on kinkkisin:
Mitä nainen haluaa,
oih,  mitä nainen haluaa?

Tapaa tytön, tapaa toisen,
näkee naisen näkee toisen,
kysyy kerran, kysyy toisen
vastauksen saa kaikenmoisen:

Jospa kenkiä koreita tai takkeja ja lakkeja,
Benetton paitoja, joissa on raitoja,
Clarksin korkkarit, Adidas lenkkarit.
Ja reissuja varten uudet henkkarit!

Tai juhlia, häitä ja hupia
ilman isännän kulkulupia,
uusia mukeja,  suuria tupia,
ja naama ilman rupia!

Ei kahta löytynyt maasta naista
toiveiltansa samanlaista.
Vaan sitten löytyi vanha akka,
köyry, kumma ja ruma kuin haahka.

Viimeinen toivo on ritarilla,
henkiin jäädä kunnialla.
Akkako tietää, raihnainen,
mitä tahtoo nainen?

*****

L: Vanha olet ja kurttuinen,
ja varmaan huonomuistinen.
Kuinka sulla tieto ois,
mik´naista miellyttää nyt vois?”

A: ”Vai vanha vaan ja kurttuinen?
Vai vallan huonomuistinen?
Tieto mulla, usko vaan, 
ryhdy minuun luottamaan.”

A: ”Palkkioksi siitä,
ei pikkujuttu riitä,
kun tiedon sulle annan,
vastuus´  siitä kanna”

R: ”Kautta kunnian, kautta kannon,
kautta miekkani valan annan, 
tahtosi lailla toimin ja teen
toiveesi toteutan täsmälleen.”

*****

KOLMAS NÄYTÖS

Trumpettifanfaarein istunto alkaa,
tuomari edessä polkee jalkaa,
rakkauspulmia ratkotaan,
vääryyksiä oiotaan.

Ol´ tapaus ol´ toinen ja rikos aikamoinen
Ol´ Liisa ja Lassi, Kaisa ja Kalle, 
Ol Aila ja Anssi, Niina ja Nalle,
Ja kälätys kuului kaikkialle. 

*****

Ja jatkuu oikeusistunto tämä,
on käsittelyssä myöskin nämä: 
Ol´ Harkitseva Harri ja Forsiuksen kukka,
ol´ Tukiaisen Jonna, jol´ tuuhea tukka
ol´ Kurosen Susa ja yks vanha Matti,
ja kruisaava Tomppa ja Kidmanin Niina,
ol´ Clintonin Bill ja yks esiliina.
Ja sitten ol´ vuorossa LISUART-ritari!

*****

Lisuart pinteessä kovassa,
tuomionaisten lomassa.
Sit puhuu Marton kaikille,
pyytää armoa ritarille:

M: ”Armoa reippaalle ritarille soisin,
jos vaikeimpaan pulmaan vastata voisi. 
Saattaako ritari ratkaisun tietää,
mik´ naista ja neitoa miellyttää,
mik´ neitoa, naista miellyttää?”

*****

L: ”Ei tarvita timantteja, turkkeja lain,
ei takkeja, tauluja, tohvelit vain. 
Ei kaataa tarvitse lohikäärmettä,
ei valloittaa vieraan valtakunnan vettä 
ja tappaa käärmettä.

Vaan vapaus on naisille tärkeää,
naiset siis saakoot asiat päättää.
Onni ja rauha näin kotona säilyy,
muutenhan se vallan häilyy.”

Kohahti tuomiosalissa:
”Viisas on viesti ritarin komean,
itsekö tiesi vastauksen nopean,
tästä hän ansaitsee mitalin, hopean.”

*****

Sit´ tarina vanhan naisen kuultiin,
ensin kun jutuksi ritarin luultiin.
Oikean vastauksen akka siis ties, 
eikä lainkaan ritaris-mies.

Oikeussalissa kohisi taas, 
Oih, auttakaa tätäkin jaksamaan!
”Rumaako akkaa uskoa pitäis,
ja mitähän tähän nyt vielä lisäis?!”

L: ”Tottapa turisee mummeli tuo,
menin siis ensin akkelin luo,
apua, tukea ja tietoa kaivoin
sain sen sitten suurin vaivoin.

Ja akalle lupasin palkkion,
kun pelasti pinteeltä kohtalon.
Akkelin toiveen toteutan 
ja hölmöt seikkailut lopetan.

Ja siinäpä akkeli kihersi,
hihitti ja hykersi
A: ”Lupasit mulle kiitoksen,
nyt on aika lunastuksen.”

A: ”Avioon, auvoon tahdon mä päästä!”
L: ”Oi kauhistus, kurjuus, tältä mut säästä”
A: ”Oot komea, korea, ja kulkiessas nopea”
L: ” Voi tuollainen höpötys oitis jo lopeta!”

NELJÄS NÄYTÖS

*****

Lisuart kaakkinsa Perdillolle antoi,
kilpensä, miekkansa mukaan laittoi.
Tarpeeton on varustus,
kun seurana vain yks vanhus. 

A: ”Surusi syvä turha on,
ikään on ihminen voimaton.
Kaunis kurttuiseksi muuttuu
myös Martonin nuoruus aikanaan puuttuu.”

”Känsäinen naamani kauneuden kätkee,
sielun syvyyden sumentaa.
Vaan itse rypistyt, kasvoiltas rutistut,
ja vanhaksi ukoksi kutistut.”

Rakkauteni on aito ja hyvä,
tunteeni palo suuri ja syvä,
vahvempi kuin valta ja maine,
uskollisuudessa ehdoton.”

Suloisia sanoja, sydämen säihkettä,
hyvyys hellii mieltä ritarin.
Voihkaisee ritari kuitenkin vielä:
L: ”Ei ruma akka sydäntäin saa viedä.”

Murtuu mummo ja mumisee,
ääni herkkä ja tutisee:
A: ”Miks tietoni, taitoni sulle annoin,
kun uskollisuutta mulle vannoit?”

A: ”Ois onnesi, palkkasi rajaton,
ja elämänlaatusi ajaton,
jos mielesi ei olis uskoton,
yhtä vain mietit, hän on Marton.”

Näin nähdään kuinka vaikeaa,
on rumaa akkaa rakastaa,
Helpompaa on liskon tappo
tai lohikäärmeen survaisu. 

Vaan hiljaa hiljaa muuttui myös mies,
siellussaan hän nyt sen ties,
ei ruttunaama rumenna,
kurtturouva kammota.

Mut muuttui myöskin mummonen,
tahtoi nähdä kuoleman,
tarjota rakkaalleen vapauden,
purkaa valan, velvollisuuden.

Tunsi Lisuart kyyneleen,
näki sielun itkeneen,
Säikähti, huusi: ”Olin houkka”
Huomasi itse: ”Mikä moukka”

L: ”Älä kuole, ethän jätä,
vaikken  ymmärtänyt tätä!
Kurttunaamas ei haittaa mua,
aina aion rakastaa sua.”

Arvoisat katsojat ja kuulijat, hyvä yleisö:
Ilmoitamme tässä vaiheessa, ettei ole syytä huoleen.  Kaikki kääntyy lopulta parhain päin, sillä ritarin ei kuitenkaan tarvitse naida rumaa vanhaa akkaa kun ritarillekin selviää että muoripa itse olikin Marton ja Marton olikin Urgele-keiju. Niinpä siis keiju, siis Marton, siis muori eri ulkoasussaan oli aina sama nainen, joka alun perin komeaan ritariin palavasti rakastui ja tempuillaan halusi varmistaa ritarin kunnian ja luonteen laadun.  
Ja kävipä tarinassa vielä niinkin onnellisesti, että myös Pedrillo ja Robinette saivat toisensa. Näin oppi ritari ison läksyn ja rakkaus voitti kaiken. 

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
(E. Leino)

Tämän tarinan opetus on vankka. Opetus kannattaa muistaa elämän loppuun saakka:
Elo ja olo on helppoa ja leppoisaa, jos naiset saavat kaiken päättää!

Kiitos seurastanne ja näkemiin!

Canterbury Stories -kokoelman Bathin lesken tarinaa mukaellen Laura kajander

MARIONETTIOOPPERAESITYKSET TAMMIKUUSSA 2015 Sellosalissa ja Sibeliustalossa
Ignaz Pleyel on säveltänyt oopperan Bathin lesken tarinaan. Oopperaa esitetään marionettien tähdittämänä tammikuussa 2015 Sellosalissa ja Sibeliustalossa. Oopperan iltaesitykset on tarkoitettu etupäässä aikuisille. Koululaisille on omia esityksiä päivällä. FiBO Collegiumin järjestämät työpajat pohjustavat koululaisesityksiä. 
Projekti on Encanto Musicin kokoama ja siinä on mukana ruotsalaisia, puolalaisia ja tanskalaisia esiintyjiä yhdessä Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa. 
Liput ja lisätiedot: fibo.fi/konsertit