Minulle on ainoastaan kunniaksi, ja mainehan siinä vain kasvaa, että minua sanotaan ja minua pidetään iloisena vekkulina, velikultana, ja sillä nimellä olen tervetullut kaikkien hyvien pantagruelistien joukkoon. Muuan kateellinen kansalainen moitti Demosthenesta siitä, että hänen puheensa tuoksuivat kuin epäsiistin ja törkyisen öljykauppiaan esiliina. Kuitenkin pyydän teitä tulkitsemaan kaikki sanani ja toimintani parhain päin, antakaa arvoa kalkkiintuneille aivoilleni, jotka ruokkivat teitä näillä mielikuvitukseni kauniilla tuotteilla, ja pitäkää tekin omalta osaltanne minut aina iloisena.

Iloitkaa siis rakkaat ystäväni ja lukekaa ruumiinne terveydeksi ja munuaistenne parannukseksi se, mitä tämän jälkeen kirjoitan.

Mutta kuulkaapa, typerykset, –muussa tapauksessa toivon, että sankkeri tekee teistä ontuvia – älkää unohtako juoda kunniakseni, sillä minä vastaan heti maljaanne.

*********

Näin kirjoittaa 1500-luvulla François Rabelais kirjansa alkupuheessa. Ja kyseessä on tietysti Suuren Gargantuan hirmuinen elämä -kirja.

Kuva: Gustave Doré 1873