Nykyisin taiteilijoiden parissa ollaan kovin innostuneita taidelajien välisestä vuoropuhelusta uusin tavoin. Encanto on mukana tässä liikkeessä. Mitä ajatuksia taidelajien yhdistely herättää sinussa yleisesti?
Taidelajien korkeatasoinen yhteenliittäminen jonkin ennenkokemattoman ja syvällisen oivalluksen esilletuomiseksi on aina henkeäsalpaavan hienoa koettavaa! Me kaikki taidetta ammatiksemme tekevät olemme kukin omia reittejämme päätyneet omalle erikoisalallemme - esim. itse olen ollut aina hyvin kiinnostunut kuvataiteesta ja kirjallisuudesta, sekä nuorempana harrastanut kaikenlaisia tanssilajeja - ja erinomaista onkin, että nykyään ei enää ole mitenkään tavatonta kotiutua konserttia kuuntelemasta hyvin monipuolisen taidekylvyn saaneena, kun taiteilijat laajemmin käyttävät kertynyttä työkalupakkiaan esitysten luomisessa sekä tekevät ennakkoluulottomasti yhteistyötä muiden taiteenalojen taiteilijoiden kanssa. Toivoisin kuitenkin, että tulevaisuudessakin silti olisi mahdollista yhä mennä kuuntelemaan ihan ”tavallistakin” konserttia, ettei poikkitaiteellisuus olisi lakaissut maton alle tätä askeettsuudellaan sielulle hyvää tekevää retriittiä, täysin ainoastaan musiikin äärellä ”yhtenä korvana” olemista.
Mitä melodraama sinulle merkitsee, mikä on melodraaman syvin olemus?
Kirjallisuuden ystävänä minua ovat viehättäneet esimerkiksi ranskalaisessa pianomusiikissa paljolti viljellyt sitaatit ja säveltäjien teoksiensa oheen laittamat runot. Kiinnostukseni ja ihastukseni melodraamaan taidemuotona syttyi kerrasta, kun sattumalta sain eteeni Franz Lisztin melodraamoja lausujalle ja pianistille - miten ainutlaatuisia mestariteoksia ne olivatkaan! Olin - ilmeisesti kuten niin monet muutkin aikalaiskollegani - vain hajamielisesti ajatellut musiikinhistorian tunneilla käsitellyn melodraaman olevan kaikin puolin kuollut ja kuopattu, mutta nämä teoksethan suorastaan iskivät naureskellen silmää moiselle harhaluulolle ja sitä myöten edellinen konserttiprojektini Kuun yö syntyi. Silmäni avautuivat poimimaan melodraamallisia teoksia muidenkin säveltäjien tuotannosta hiukan samaan tapaan kuin aloitteleva sienestäjä huomaakin ilokseen erottavansa aiemmin tyhjältä näyttäneestä metsästä suppilovahveron poikineen. Melodraaman perimmäinen merkitys minulle on saada olla yhtäaikaa sekä taidemusiikin että lausuntataiteen äärellä, saada luoda yleisölle samalla kertaa sekä musiikillisesti että sanallisesti selkeästi seurattavaa korkealuokkaista kerrontaa. Mielestäni melodraamataide on äärimmäisen lähellä liediä, melodraama on taiten esitettynä hyvin voimakas ja ehyt sanan ja sävelen liitto.
Mitä taiteenteko sinulle merkitsee?
Vuosia sitten lomamatkalla Romanian rannikolla istuskelin rantakahvilassa elämästä nauttien äitini ja tätini kanssa. Meitä palveli oikein mukava ja suht kielitaitoinen nuori tarjoilija, joka oli kovin utelias tietämään Suomen oloista. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta kerroin hänelle hellejuomaani siemaillen muun Suomi-puheen ohessa kevyesti sivulauseessa opiskelevani Sibelius-Akatemiassa pianistiksi ja että Suomessa koulutus on ilmaista sekä opiskelijan elämä rahallisesti tuettua. Liikkumattomaksi yhtäkkiä kivettyneen tarjoilijan välitön reaktio kuulemaansa oli hyvin liikuttava enkä luultavasti koskaan tule sitä unohtamaan: hän ei aluksi ollut uskoa kuulemaansa ja alkoi sitten itku kurkussa kertoa, että hänen suurin unelmansa oli aina ollut saada mahdollisuus kouluttautua pianistiksi, mutta hänen oli ollut pakko keskeyttää opintopolkunsa perheen rahanpuutteen takia ja mennä jo nuoresta saakka kokopäiväisesti töihin. (Mikäli tämä kaikki olikin vain siinä hetkessä keksittyä teatteria parempien tippien toivossa ihaillen suosittaisin hänelle Oscar-patsasta, niin aito suru paistoi hänen kasvoiltaan etten yhä vieläkään kyseenalaista hänen sanojaan.) Tarjoilija sitten kätteli minua ja sanoi olevansa hyvin iloinen puolestani ja toivotti kaikkea hyvää tulevaisuudelleni, hän poistui ja toinen tarjoilija toi sitten aikanaan laskun pöytäämme.
Taiteenteko merkitsee minulle suhtkoht samaa kuin hengittäminen, en luultavammin selviäisi hengissä ilman sitä, niin sidoksissa se tuntuu joka soluuni olevan. Mutta edellä kertomani tapaus suorastaan räikeästi kontrastoivin värein teki minulle kerrasta selväksi aivan lähietäisyydeltä, että taiteenteon mahdollisuus ei tosiaankaan ole itsestäänselvyys, se on mahdollista vain murto-osalle taiteellisesti lahjakkaita ihmisiä. Olen siis maailmankaikkeudelle hyvin kiitollinen, että sain niin kaikinpuolin suotuisat olosuhteet osakseni ja koetan parhaani ollakseni niiden arvoinen.
Mikä on tärkeää elämässä?
Saada rakastaa rakkaita ihmisiä ja koettaa olla itse ihmisiksi.
Kerro Ainoani!-prosessista?
Ainoani! muotoutui tarpeesta saada kantaa oma korteni kekoon Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivän kunniaksi ja samalla luoda mielenkiintoinen sekä aikaa kestävä konserttikokonaisuus. Taustalla oli myös toive saada jälleen mahdollisuus tehdä yhteistyötä ystäväni Suvi Nuotion kanssa – hän oli vuonna 2011 toteutuneessa Kuun yö -melodraamakonserttiprojektissani avainroolissa yhdessä hurmaavan näyttelijän Liisamaija Laaksosen kanssa ja vastaa Ainoani!-projektissa melodraamojen teksteistä ja suomennoksista.
Ainoani!-konserttiprojektini tärkein tavoite on tuoda näkyvyyttä ja jatkuvuutta suomalaiselle melodraamaosaamiselle. Konserttiohjelman vanhin melodraama Trånaden (Kaiho) on sävelletty vuonna 1887 - se ja ohjelmassa kuultavat kaksi muuta Sibeliuksen melodraamaa toimivat mielestäni hienosti kontrasteina uunituoreille, vuonna 2015 valmistuneille lajitovereilleen. Nämä kolme Ainoani!-konserttiprojektia varten tilaamaani teosta säveltäjiltä Minna Leinonen, Ilkka von Boehm ja Esa Ylivaara saivat teksteikseen Juhani Ahon Yksin-romaanista muotoillut kohtaukset. Yksin on kiistatta mestariteos, lisäksi se liittyy mielenkiintoisesti Aino Sibeliukseen ja mieleenpainuvasti kuvaa aikakautensa tunnelmia persoonallisella kielellään. Minulle on suuri ilo saada tehdä melodraamaa näyttelijä-lausuja Tuukka Vasaman kanssa. Tuukka on hienona ja monipuolisena näyttelijänä myös musiikillisesti hyvin lahjakas, eri sävyille herkkäkorvainen syvällinen taiteilija.
Mitä hienoa on luvassa Syyssonetissa?
Syyssonetti-salongin miljöö on oleva hurmaava! Eläintarhan huvila sopii täydellisesti intiimille melodraamataiteelle, juuri tämänkaltaisissa kodikkaissa asumuksissahan aikoinaan melodraamoja ja muuta hauskaa ystävien kesken illanvietoissa esitettiin. Aloitamme Tuukan kanssa kolmelle syksylle jaetun Yksin-melodraamojemme syväluotauksen säveltäjä Esa Ylivaaran Kesähuvila-melodraamalla. Esa itse on paikalla kertomassa omasta sävellyksestään ja olemme hyvin kiinnostuneita kuulemaan yleisönkin mietteitä teoksesta ja melodraamasta muutoinkin. Luvassa on myös minun ja Tuukan yhdessä sovittamamme melodramaattinen kokonaisuus Yksin-romaanista ja Jean Sibeliuksen ”Kukkasarjasta” op. 85. Saattaa lisäksi olla, että salonkiimme ilmestyy illan kuluessa eräs merkittävä rouva vuosisadan takaa, en paljasta nyt enempää.
Tuletko Encanto festivalille toukokuussa? :-)
Toki erittäin mielelläni olen tulossa, jos vain allakkani sen sallii!
Kirjoita ensimmäinen kommentti
Kirjoita kommenttisi